15.1.2018

Katriina Ranne: Miten valo putoaa

Katriina Ranne 2017. Miten valo putoaa. Gummerus. 176 sivua.

Sillä vaikka ulkopuolisesta saattoi näyttää siltä, että hänen elämässään ei tapahtunut juuri mitään, hän oli joka päivä hiukan eri ihminen, ja silti kantoi mukanaan menneiden päivien tähtipölyää, valoa ja pimeyttä. 

Aaro on elänyt Lontoossa jo pitkään, ensin vaimonsa kanssa, sitten edelleen tämän kuoltua. Kaukana on Porttipahdan tekojärvi, jonka pohjalta mies on kotoisin. Aaron avioliitto ja suhde vaimoonsa on mysteerejä täynnä. Älykäs fyysikko ei koskaan oppinut täysin ymmärtämään vielä älykkäämmän vaimonsa logiikkaa ja mielenliikkeitä, mutta se ei estänyt Aaroa rakastamasta tätä täysillä. Fysikaaliset ilmiöt kulkevat romaanissa rinta rinnan hahmojensa ajatusten kanssa: valon kulku ja merkitys, gravitaatio, ajan käsitys, atomit ja molekyylit.

Lala loikkasi Bulgariasta länteen nuorena ja päätyi ystäviensä kanssa Lontooseen. Siivoustöillä itsensä elättänyt nainen on tyytyväinen vähään ja kantaa sisällään kaihoa mennyttä kohtaan. Käytetyt alushousut toimivat kauppatavarana, kun Lala aloittaa hennon kirjeystävyyden Aaron kanssa, ja arasti kirjoitetut sanat vähitellen lähentävät näitä kahta erillistä atomia toisiinsa. Ulkopuolisena itsensä pitänyt Lala rohkaistuu avautumaan, ja mökkihöperyydestä kärsivä Aaro kokee lämpöä pitkästä aikaa. Kohtaamisessa on jotain voimakasta.

Miten pitäisi liikkua, jotta saisi valonsäteen kiinni?

Ranteen romaani on herkkä ja älykkään tarkka, sivumäärältään pieni, mutta paljastaa suuria ja merkityksellisiä käänteitä kahdesta erillisestä elämästä. Toinen etsii valoa ja kauneutta, toinen takertuu menneisyyden tunteisiin ja yrittää pitää jotain elossa. Ranteen tekstissä kaikuu hänen läheinen suhteensa runouteen. Siinä on keveyttä ja vire, joka saa arkipäiväiset tai ajassa rumentuneet asiat näkymään pehmeän valokerroksen läpi. Fysiikan ilmiöt saavat kyseenalaistamaan ja näkemään ympäristön hieman eri tavalla, joskin täytyy sanoa, että ihan kaikkea en tainnut pystyä hahmottamaan!

Miten valo putoaa muissa blogeissa: Lumiomena, Kirja vieköön!, Eniten minua kiinnostaa tie ja Kulttuuri kukoistaa. Helmetin lukuhaasteessa kuittaan tällä kohdan 1: Kirjassa muutetaan.

6 kommenttia:

  1. Kauniin kuuloinen kirja. Fysiikka voisi olla juuri sopiva hämmentäjä minullekin.

    VastaaPoista
  2. Minäkin luin tämän kirjan viime vuoden lopulla. Tykkäsin kovasti, erityisesti kaunis ja kevyt kieli vetosi minuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielessä on tosiaan joku kevyt vire joka miellytti kovasti.

      Poista
  3. Luin tämän viime vuonna kauniin kannen ja kiintoisan nimen houkuttelemana. Odotukseni eivät ihan täyttyneet enkä enää juuri muista itse tarinasta, mutta kaunis ja hienovireinen kieli jäi erityisesti mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että minulle voi käydä samoin, itse tarina unohtuu helposti.

      Poista