Taidan saada nykyään suurimman osan kirjavinkeistä täältä kirjablogimaailmasta, ellen sitten suoraan kirjaystäviltäni, jotka tosin hekin bloggaavat. Sitä kautta jäi mieleeni myös tämä Siivoojan käsikirja, josta on pidetty paljon, ja maaliskuussa hoksasin pyytää sitä synttärilahjaksi.
Lucia Berlinin novellit avaavat jotain sellaista mikrotason amerikkalaista arkea, johon ei välttämättä muuten törmäisi. Tuntuu kuin olisin oikeasti mukana jossain pölyisillä tienvarsilla, auttamassa köyhiä, krapulassa tai veden alla. Toki useimmat kirjan tarinoista ovat jo vuosikymmeniä vanhoja, mutta silti upean ajattomia. Kokoelmaa on sanottu omaelämäkerralliseksi tai autofiktiiviseksi ja alkusanoissa kerrotaankin, että monet novelleista pohjautuvat kirjailijan omaan elämäänsä.
"Yhtenä aamuna pesulassa rouva antoi minulle avaimen, ja minä otin sen vastaan. Rouva sanoi, että jos häntä ei jonain torstaina näy, se tarkoittaa että hän on kuollut, ja voisinko minä käydä etsimässä ruumiin. Karmeaa pyytää toiselta sellaista - ja sitä paitsi minun piti torstaisin pestä pyykit."
Lucia Berlinin kieli on rehellistä ja konstailematonta. Dialogi nappaa sen olennaisimman ja terästää kerrontaa, jonka tahti vaihtelee kovasti. Osa novelleista ovat rauhallisempia, osa räiskyvämpiä, eikä niiden kirjallinen tasokaan ihan tasainen ole, ainakaan minun mielestäni. Joku tarinoista tuntuu hiotummalta kuin joku toinen. Novellit eivät ylipäätään ole kauniita, vaan rosoisia ja suorasanaisia, eikä niissä karteta puutetta, väkivaltaa tai epäoikeudenmukaisuutta. Ovathan ne osa elämää. Välillä elämä vie Chileen saakka, välillä kuljetaan helmililjaniittyjen läpi jossain päin Teksasia.
Vuonna 2004 kuolleen Berlinin novelleissa näkyy kiiltokuvien toinen puoli ja hänen omankin elämänsä nurjat puolet, kuten alkoholismi, avioero tai vaikkapa siskon sairastuminen syöpään. Naisen elämä on ollut ilmeisen mäkinen, niin menestystä kuin köyhyyttäkin, ja kaikki hänen kokemansa näkyy novellien uskomattoman rikkaassa maailmassa. Uskon, että teos kestäisi useammankin lukukerran, sillä tuntuu etten yhdestä kerrasta saa edes auki kaikkea mitä novelleista voisi löytää tai jäädä mieleen. Tarinat ovat voimaannuttavia (vaikka inhoankin tuota sanaa!!), piristäviä, älykkäitä ja aika usein mustan humoristisia.
Siivoojan käsikirjasta lisää: Kannesta kanteen, Luettua elämää, Leena Lumi ja Kulttuuri kukoistaa. Helmetin haasteessa tämä menee kohtaan 25: Novellikokoelma. Goodreadsissa se sopii kohtaan 8: "own voices" book. Lisäksi osallistun tällä tietysti Lukupinon Yhdysvallat-haasteeseen!
Tätä kirjaa ovat niin monet kehuneet ja myös sinulta kirja saa kiitokset. Eli laitanpa tämän nyt lukulistalle.
VastaaPoistaEihän tätä voi olla kehumatta, tekee varmasti vaikutuksen sinuunkin :)
Poista