Yksi Helsingin kirjamessuilla eniten odottamiani haastatteluja oli tänään Kallio-lavalla, jossa Kallion ilmaisutaidon lukion opiskelijat haastattelivat oululaista Lauri Ahtista tämän tuoreimmasta teoksesta Elias.
Kirjailija, sarjakuvataiteiteija ja opettaja Ahtinen on luonut sarjakuvaromaaninsa aineksista, jotka ovat hänelle valmistavan luokan opettajana hyvin tuttuja ja ajankohtaisia. Ahtinen on haastatellut teostaan varten nuoria turvapaikanhakijoita ja kertoo heidän kokemuksistaan kuvitteellisen afganistanilaisen, Eliaksen, kautta.
Ahtinen kertoi haastattelussa, että hänen kuvalliseen ilmaisuunsa ovat vaikuttaneet useat kuvataiteilijat, mutta myös mm. niin ikään oululainen sarjakuvataiteilija Ville Ranta. Vaikutteita on jopa Kalevalasta! Teoksen mustanpuhuvat kuvat ja aukeamat ovat sävyltään melko synkkiä, mutta niin on tarinakin. Ahtinen kertoikin, ettei pystyisi kirjoittamaan tai piirtämään kovin kevyeen sävyyn turvapaikanhakijanuorten rankoista kokemuksista. Haastatteluiden lisäksi tarinaa taustoittavat muut alan asiantuntijahaastattelut ja faktatiedot.
Ahtisen sanoin Elias on hänen kontribuutionsa aikamme suurimpaan - absurdiin! - eettis-moraaliseen keskusteluun auttamisen problematiikasta, jota Suomessa on käyty vuoden 2015 turvapaikanhakija-aallon jälkeen. Teoksen hahmo Elias on hazara, Afganistanissa alistettua ja vainottua kansaa, joka on monen muun yksin pakoon lähteneen lapsen tavoin kulkenut usean turvattoman maan halki ja päätynyt Suomeen, jonne hänen oletetaan kotiutuvan ja kotoutuvan, jos oleskelulupa myönnetään. Ahtinen jättää lopun avoimeksi, eli lukijan täytyy päättää itse, saako Elias oleskeluluvan vai palautetaanko hänet takaisin epävakaaseen maahan, jossa on sodittu käytännössä noin 40 vuotta.
Elias läpikäy uussuomalaisten kokemaa rasismia, suhdetta vieraaseen kieleen ja ilmaisun vaikeuteen. Painajaiset vaivaavat nuorta öisin ja kotiin on kova ikävä. Pitäisi opiskella ja jaksaa, mutta pystyykö siihen. Surullisinta on se, miten unelmat katoavat, mutta turvassa pitäisi olla iloinen ja kiitollinen, vaikkei tunne enää mitään. Paitsi koti-ikävää, ja pelkoa siitä, että joutuisi palaamaan sinne.
Lauri Ahtisen Elias on erinomainen lisä pakolaisuutta käsitteleviin romaaneihin, joita olen viime aikoina lukenut ja sopii loistavasti tietysti myös Sarjakuvahaasteeseen. Olisin toivonut Eliakselle Helsingissä suurempaa yleisöä, mutta uskon, että lukijoita löytyy.
Tämä pitää vielä saada luettavaksi. Kiinnostaa kovasti.
VastaaPoista