Subjektiivisuusvaroitus! Ei niin etteikö lukemiskokemus olisi aina subjektiivinen, mutta kun kyseessä on kaverin kirjoittama kirja, voi olla että siitä postaaminen ei tapahdu ihan samalla tavalla kuin monen muun teoksen kohdalla. Kirjaa lukee ikään kuin jo valmiiksi ylpeänä siitä, että joku yltää tällaiseen suoritukseen. Toisaalta tutun kirjoittamaa tekstiä lukee muutenkin eri tavalla kuin ventovieraan tekstiä. Minusta ainakin tuntui, että löysin tekstistä kirjailijaa itseään hyvinkin paljon, jopa niin että se hieman häiritsi ensi alkuun. Näinhän ei olisi käynyt jollen tuntisi hänen tapojaan tai mieltymyksiään.
Näkyviin piilotettu on Keräsen toinen romaanimuotoinen teos. Kirjoittamiskokemusta hänellä on jo pitkältä ajalta, eikä tämänkään romaanin alkuperäinen käsikirjoitus ole enää kovin uusi. Kirjaksi se muotoutui lopulta sen jälkeen, kun viimevuotinen Symbioosi oli kansissa. Teoksissa on keskenään paljon samaa, mutta tarinoina ne ovat tietysti ihan erilaisia. Keränen rakastaa pohjoista mytologiaa ja niinpä Näkyviin piilotettukin hyödyntää kansantarustoa, mutten paljasta siitä enempää, sillä en halua spoilata loppupuolen yllätystä. Sen sanon kuitenkin, että kirjailija on luonut hahmoja, jonka olemassaoloon olisi periaatteessa hyvin helppo uskoa.
Ne alkoivat itse levittää tarinaa omasta lajistaan yksinkertaisensa ja rumana, sellaisena kuin se nykyään kansanperinteessä esiintyy, ja kun tämä tarina vähitellen muuttui vallitsevaksi käsitykseksi, ne pystyivät liikkumaan vapaasti ihmisten keskuudessa, koska ihminen ei enää tunnistanut niitä.
Toinen näitä kahta teosta yhdistävä tekijä on sateenkaariteema, tarkemmin sanottuna miesten välinen rakkaus ja seksuaalisuus. Siinä missä Symbioosi räväytti seksuaalisuuden ja petipuuhat rohkeasti lukijan silmille, on tämän teoksen kuvaus kesympää ja sitä on vähemmän, oikeastaan juuri sopivassa määrin ja mukavalla tavalla. Seksuaalinen suuntautuminen tai sen löytyminen on romaanin kantavia teemoja, mutta seksi itsessään ei nouse keskiöön.
Romaani lähtee liikkeelle kesäloman jälkeisistä tunnelmista, kun norjalaisen Troyn jatko-opinnot yliopiston parapsykologian laitoksella eivät oikein ota tulta alleen. Pienelle jaokselle on pestattu uusi työntekijä, René, joka joutuu välittömästi Troyn silmätikuksi. Troy vaatii tulokkaalta tiettyä käytöstä, mutta Renéllä ei tunnu olevan hajuakaan siitä, miten heidänlaistensa kuuluisi toimia. Syntyy yhteentörmäys, joka sekottaa molempien päät ja saa aikaan tapahtumavyöryn. Renén maailmankuva keikahtaa totaalisesti. Luvassa on aimo annos draamaa!
Reaalifantasia ja mytologiset ainekset maustavat Keräsen romaania juuri sopivalla tavalla, jottei se ole pelkästään nuorten aikuisten kasvutarinaa ja itsensä löytämistä. Keräsen vahvuus löytyy ihailtavan vaivattomasta kerronnasta, joka vie nopeasti mukanaan ja tekee lukemisesta vauhdikasta. Kieli ei yritäkään olla kaunista, koreaa tai maalailevaa, vaan on arkisen rentoa ja reteetä - silti rikasta ja etenkin kielikuvissaan suorastaan hysteerisen monipuolista. Dialogi on tavattoman luontevaa ja aitoa. Samoin kuin Symbioosissa, Keränen ei säästele ironiaa eikä sarkasmia, oli kyse parisuhteesta, yliopistoprofessoreista, sosiaalisista tilanteista tai vaikkapa jätetyksi tulemisesta. Mutta sitäkin sopivissa kohdin ja esimerkiksi romaanin loppupään tapahtumissa musta huumori antaa oikealla tavalla tilaa rohkeammillekin tunteenilmauksille.
Kirjasta löytyy arvio myös blogista Puulle tatuoitu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti