Vietimme syyslomaa Italiassa eikä mukaan ottamani kirja ollut ahkerien lomapäivien jälkeiseksi iltalukemiseksi ollenkaan se oikea. Olin hetken hieman kauhuissani, että pärjäänkö ilman kirjaa, mutta sitten onneksi hoksasin, että jos mukana on kännykkä, mukana on BookBeat ja paljon luettavaa. Koska kaipasin jotain helppoa ja tutun tuntuista, valitsin Clare Mackintoshin tuoreimman teoksen.
Nyt jo kolmannen Mackintoshin kohdalla voi tosiaankin jo puhua tutusta tyylistä. Kirjan teemoissa ja asetelmissa on paljon samaa, mutta teokset onnistuvat kuitenkin erottumaan toisistaan ja ovat tietysti täysin itsenäisiä. Mistään sarjasta ei siis ole kyse. Siinä missä ensimmäinen, Annoin sinun mennä, aiheutti vakavan ajatusnyrjähdyksen kirjan keskivaiheilla, kaksi seuraavaa eivät ihan samaan yllä. Tämä kolmas on kuitenkin onnistunut kakkosta, Minä näen sinut, hieman paremmin, jopa niin, että olen ihan jäänyt miettimään, miten lukkiutuneita ja kaavoihinkangistuneita asenteemme ja oletuksemme ovatkaan. Sillä siihen - ainakin minun kohdallani - perustui tämän kirjan yllättävyys.
Kuten aikaisemmissa teoksissa, nytkin punnitaan naisiin, äitiyteen ja ylipäätään perheen dynamiikkaan liittyviä kokemuksia. Päähenkilö Anna on menettänyt molemmat vanhempansa lyhyen ajan sisällä, hyvin dramaattisella tavalla. Nuoren naisen on vaikea toipua menetyksistään. Elämä jatkuu kuitenkin, Anna on mennyt naimisiin ja saanut lapsen. Eräänä päivänä postiluukusta tipahtaa lappu, joka herättää epäilyn vanhempien kuolemasta. Onko kaikki kuitenkaan niin kuin kaikki uskovat?
Itsemurhako? Mieti vähän.
Näistä Mackintoshin kolmesta teoksesta taisin tästä viimeisimmästä tykätä eniten. Kokonaisuus on hyvin kasassa, enkä napise samoista kerrontaan liittyvistä seikoista, joista ykkönen ja kakkonen saivat pientä huutia. Kerrassaan loistava jännäri lomamatkalle! En aio kirjoittaa kirjasta nyt tämän enempää, lyhyestä virsi kaunis. Lisää arvioita osoitteissa Leena Lumi, Kirjasähkökäyrä ja Rakkaudesta kirjoihin.
E-kirjoja aion lukea jatkossakin. Kulkuvälineissä voin aika helposti pahoin, joten säästän äänikirjat busseihin ja juniin, mutta muuten arkena - saati sitten lomalla - on paljon tilanteita, joissa voisi turhanpäiväisen netti- ja someselailun sijaan lukea muutaman sivun hyvää kirjaa. Sivut ovat kännykän e-kirjassa pienempiä ja jotenkin on hauskaa, kun tuntee etenevänsä niin vauhdilla. Pitää kokeilla seuraavaksi jotain muuta kuin dekkaria ja testata miten e-kirja sopii eri genreihin. Latasin tietysti jo uuden!
Hetki varjossa Terracinan vanhassakaupungissa. |
Minä tykkäsin kahdesta ensimmäisestä enemmän. Tämän aihe ei minusta ollut uskottava, vaikka tälle oli esikuva oikeassa elämässä. Viihdyttävä dekkari.
VastaaPoistaMä en ole ajatellut, onko nämä uskottavia vai ei, viihteenä kuitenkin oikein kivoja!
Poista