24.6.2020

Milja Kaunisto: Tulenpunainen kabaree

Milja Kaunisto 2019. Gummerus. 275 s. Kuva kustantajan. Lainasin kirjastosta.

Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa etsitään eri aikakausille sijoittuvia tai eri aikakausina julkaistuja teoksia. Milja Kauniston Tulenpunainen kabaree sijoittuu vuoteen 1900, aikaan jolloin Pariisi elää muutosten kautta, ja löytää hyvin paikkansa lukuhaasteesta.

Olen rutiköyhä, eikä Englannin prinssi juo enää samppanjaa kengästäni, mutta ainakin tässä häkissä olen omasta tahdostani.

Nuori vankilatyöntekijä Albert Grosjean alkaa selvittää omaa menneisyyttään ja kaupunkia piinaavia kabareepaloja. Hän pelastaa suomalaisen kuvanveistäjän Ville Vallgrenin pulasta ja ystävystyy viinanhuuruisia iltoja ja tanssityttöjä rakastavan miehen kanssa. Taiteilijan elämäntavat ja naisseikkailut kauhistuttavat nuortamiestä. Montmartre vilisee muitakin kuuluisia taiteilijoita, mutta myös surkeissa oloissa eläviä ilotyttöjä, tanssijoita ja laulajia. Mikä onkaan orvon Albertin suhde näihin naisiin? Miksi hän on saanut viettää suojattua elämää, vaikka onkin kasvanut vankilassa?

Kauniston romaani on hauska yhdistelmä salapoliisityötä, cancan-julisteista tuttuja värejä, kohellusta, taiteentekemisen tuskaa ja naisten kostoa. Kirjailija on hyödyntänyt lukuisista elokuvista ja aikaisemmista romaaneista tuttua aikakautta ja miljöötä taustaksi tarinalle, jota oli kiva lukea helteisillä uimarannoilla. Teos yhdistää historiallisia aineksia ja henkilöitä fiktiivisiin hahmoihin ja tapahtumiin. Kokonaisuus on yltäkylläinen, hieman karnevalistinenkin, hajuineen ja mutaisine katuineen. Vaatekasan alta saattaa löytyä krapulainen nuori Picasso ja Maailmannäyttelyssä vastaan kävelee Edelfelt.

Kabareen naiset eivät ole tällä kertaa pelkästään miesten katseiden ja nautintojen kohteita, vaan he nousevat yllättävään rooliin tarinan loppua kohden. Jos Villen näkemys naisten työstä on varsin romanttinen, Albert saa kuulla rankan ammatin varjopuolesta. Kuten kirjailija itsekin muistuttaa teoksen loppusanoissa, heidän elämänsä ei ollut kadehdittavaa vaan useimmiten lyhyt, kirkas tähdenlento.

Lisää Tulenpunaisesta kabareesta näissä blogeissa: Kirjojen kuisketta, Kirjoihin kadonnut ja Ja kaikkea muuta. Helmetin lukuhaasteessa sijoitan sen kohtaan 2: Iloinen kirja - ehkä ei iloinen, mutta hyväntuulinen ja hieman höpsö, teemoistaan huolimatta.

2 kommenttia:

  1. Olihan tämä viihteellisempi kuin aiemmat Kauniston kirjat ja sopii hyvin kesäkirjaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole aiempia lukenut, mutta hyvä tietää että tämä on viihteellisemmästä päästä, ehkä sitten kokeilen niitä muitakin :)

      Poista