12.8.2015

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein

Anna-Leena Härkönen. 2014. Kaikki oikein. Otava. Seven-pokkarit. 317 sivua.

Mitä tekisit jos voittaisit lotossa? Tällähän me kaikki herkuttelemme aina silloin tällöin. Ja siksi me lottoamme niin paljon. Mutta tuoko lottovoitto kaikkea, mitä kaipaa? Rahalla saa, mutta sen myötä on myös vaara menettää jotain. Eikä raha näköjään ratkaise kaikkea.

Kaikki oikein on tarina keski-ikää lähestyvästä pariskunnasta, Eevistä ja Karista, joka eräänä lauantai-iltana voittaa pääpotin. Alun riemun jälkeen alkaa hillitön suunnittelu, mihin rahat käytetään, sijoitetaan tai paljonko pannaan pankkiin talteen. Jo pian alkuhuuman jälkeen raha alkaa vaikuttaa parisuhteeseen ja muihin ihmissuhteisiin - tai kuten Eevi itse havaitsee, se tuo nopeammin esille sellaista mikä olisi tapahtunut joka tapauksessa.

Eevi haluaa shoppailla luksusta paikatakseen köyhää lapsuuttaan, pihien vanhempien aiheuttamaa häpeää ja koulukiusaamista. Kulutuksen riemua himmentää kuitenkin rahan aiheuttama riita parhaan ystävän kanssa, työkavereiden panettelu ja kateellinen ilmapiiri tupareissa. Suurinta synkkyyttä tuo Karin lisääntyvä biletys ja alkoholin käyttö, joka päätyy väkivaltaan, potkuihin ja vakavaan aviokriisiin. Eevin jaksaminen on koetuksella, kun hän yrittää ymmärtää mitä kaikkea voitto on aiheuttanut.

Vaikka tarinassa on paljon synkkiä, perisuomalaisina pidettyjä aineksia, kuten kateutta, pihiyttä ja alkoholismia, siinä on myös runsaasti kepeyttä ja pinnallisuutta. Onneksi, sillä en odottanutkaan tältä teokselta mitään suurta syvällisyyttä. Tarina vie nopeasti mukanaan ja on eräänlaisessa tuttuudessaan turvallinen ja helppolukuinen. Härkönen on käyttänyt lähteenään tutkimusta suomalaisista lottovoittajista. Eevin kokemukset voiton jälkeen ovatkin hyvin realistisen oloisia.

Kaikki oikein on myös kieleltään tyypillistä Härköstä. Tarinassa on paljon itseironiaa, tragikoomisuutta ja mustaa huumoria. Kielikuvat ja parisuhteen arjen kuvaus ovat herkullisen tarkkoja. Dialogin voimalla etenevä teksti on napakkaa, osuvaa ja erittäin sujuvaa. Juuri tätä odotin Härköseltä. Kirja oli mainio välipala erään huomattavasti raskaamman teoksen rinnalle. Siitä seuraava postaus tulossa pian!

Teoksesta on kirjoitettu ainakin blogeissa Kirsin kirjanurkka, Kirjakaapin kummitus, Järjellä ja tunteella, Mari A:n kirjablogi ja Yöpöydällä. Osallistun tällä kirjalla lukuhaasteeseen Luetaan sateenkaari, sillä sen selkämys on punainen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti