Max Halman vanhemmat tapaavat toisensa tansseissa jatkosodan alussa Rovaniemellä. Seuraavana vuonna syntyy Max, mutta hänen saksalaiseen isäänsä ei saada enää yhteyttä. Äiti kasvattaa poikansa yksin, hiljaisuudessa jossa isästä ei puhuta. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin, kun äiti kuolee, Max alkaa selvittää isänsä kohtaloa. Matka vie hänet Oulun ja syrjäisen Koitasjärven kautta konserttiin Hampuriin, jossa Viktor Stanislaus haluaa esittää kolmetoista sinfoniaansa, sävellyksen jonka hän sai valmiiksi jo sodan aikana.
Ahokummun pieni romaani kertoo perhesalaisuuksista, vaietuista tapahtumista ja häpäestä. Miten eloisasta, vapaudenkipeästä tytöstä kasvoi äiti, joka pysytteli omissa oloissaan, jonka hautajaisiin ei tullut juuri ketään. Teos herättää kysymyksen, mitä muuta on mahtanut tapahtua niille lapsille ja naisille, jotka elivät ilman isää ja miestä saksalaismiehityksen jälkeen? Ovatko he löytäneet totuuden? Romaani kertoo myös antautumisesta työhön, kuumeesta ja mielenhauraudesta jonka pakkomielteenomainen tutkimus perhosten ja sinfonioiden parissa saa aikaan.
Ahokumpu kirjoittaa kauniilla vireellä, jossa on hentoa melankoliaa. Pintaansa väkevämpi vire kiihtyy vasta kolmentoista sinfonian konsertissa niin että lukijankin sydän alkaa hakata. Romaanin kerronta on piristävän monipuolista. Se sisältää päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä, maakunta-arkistosta löytyneen haastattelun, pari valokuvaa sekä uutisen. Tekstilajien vaihtelevuus tuo esiin erilaisia ääniä ja tekee lukemisesta mukavaa. Teoksen luvutkin toistavat kivalla tavalla kolmeatoista sinfoniaa. Viktor Stanislauksen kolmessatoista sinfoniassa on paljon kotimaisille romaaneille tuttuja aineksia, mutta Ahokumpu onnistuu tiivistämään ne herkäksi pienoisromaaniksi, jossa on kaikki tarpeellinen.
Lisää blogeissa Kirsin kirjanurkka, Leena Lumi, Amman lukuhetki ja Kirsin Book Club. Haasteissa teos sopii Helmetin kohtaan 14: Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan sekä Goodreadsin kohtaan 15: A book with an unique format/writing structure. Osallistun tällä myös Taiteilijaromaanihaasteeseen. Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Varmasti on lukemisen arvoinen kirja, niin monet arvostelijat ja bloggarit ovat tästä tykänneet. Ja tuo kirjan kansi on niin kaunis. Eli ehdottomasti menee lukulistalle. - Kauniita talvipäiviä sinulle!
VastaaPoistaKiitos samoin, Anneli! Kyllä tämä kannattaa laittaa listalle :)
PoistaTämä on ihan harvinaisen valmis esikoisromaani. Hallittu ja vakuuttava.
VastaaPoistaKyllä, eikä ihan tavanomainenkaan!
PoistaTässä on tosiaan paljon elementtejä, mutta silti kompaktissa paketissa, ilman, että kokonaisuus tuntuisi hutkitulta tai hätiköidyltä. Sivumääräänsä suuremman tuntuinen romaani!
VastaaPoistaErittäin onnistunut esikoinen ja pidin siitä, etteivät hahmot olleet ihan "normaaleja" :D
Poista