Naistenviikon nimipäiväsankari Johanna ja somen vihapuoli

Emmi Nieminen ja Johanna Vehkoo 2017. Vihan ja inhon internet. Kosmos. 147 sivua.

Meitä ei vaienneta.

Naistenviikon nimipäiväsankareita on toinen tämän sarjakuvateoksen tekijöistä, toimittaja Johanna Vehkoo. Nuori Voima -palkittu journalistinen sarjakuva esittelee, millaisen nettivihan kohteeksi mielipiteensä ilmaisseet naiset ovat joutuneet viime vuosina. Siksikin nyt on hyvä viikko esitellä tämä teos! Ajankohtaisuudessaan ja muutenkin äärimmäisen tärkeä kirja, jonka soisi saavan runsaasti huomiota.

Teos jakaantuu neljään osaan. Ensin tutustutaan viharyöpyn kohteisiin ja heidän tapauksiinsa. Feministeihin, suvakkeihin, toimittajiin - naisiin. He kirjoittivat kuin olisivat tunteneet minut. Jotkus "haista vittu huora" -viestit eivät ole likimainkaan yhtä pelottavia. Toisessa osassa annetaan puheenvuoro tutkijoille ja poliisille, tilastoille ja selvityksille siitä, miten vihapuhe määritellään, ketkä sen kohteeksi ovat joutuneet, ketkä siihen syyllistyvät ja miksi. On ikävä huomata, ettei Suomen lainsäädäntö ole tilanteen tasalla. Kun ilmoitin poliisille, että autooni oli murtauduttu, poliisi soitti vielä samana päivänä takaisin. Kun tein rikosilmoituksen tappouhkauksesta, ei kuulunut mitään kuukausiin. Kolmannessa osassa käydään vuoropuhelua vihaajien kanssa ja määritellään vihan muodot netissä. Lopuksi annetaan vinkkejä ja ohjeita siihen, millä tavalla on viisainta toimia, jos joutuu vihapuheen kohteeksi. Epilogi havainnollistaa, mitä tapahtuu, jos emme tee asialle mitään.

Verkkovihan kohteeksi näyttävät joutuvan useimmiten siis naiset, jotka uskaltavat ottaa kantaa. Vihaajat itse perustelevat oikeuttaan heitellä kommentteja sananvapaudella. Usein on kuitenkin niin, etteivät vihaajat hyökkää mielipiteen esittäjän asiaa kohtaan, vaan syyllistyvät henkilökohtaiseen loukkaamiseen nimittelemällä ja uhkaamalla. Naisen tai naisoletetun vartalo, ulkonäkö ja seksuaalisuus ovat varsinainen hyökkäyksen kohde. Hyökkääjällä onkin ilmeisesti tarve purkaa pahaa oloaan ja turhautumistaan, eikä niinkään ilmaista omaa mielipidettään tai keskustella kyseisestä asiasta. Ryöppyä ruokkii usein yhteisö tai sivusto, joka kannattaa vaikkapa rasismia tai islaminvastaisuutta.

Ilmiönä nettiviha ei tietenkään ole enää uusi, mutta sen laajuus ja vihan vahvuus ovat pelottavia. Vihan ja inhon internet on monipuolinen teos, joka kuvaa ilmiötä eri näkökulmista, ei hyökkää itse, vaan tarjoaa tukea ja yrittää ymmärtää (vaikka se niin vaikeaa onkin). Kirja on vakuuttavan vahva. Asia tuodaan silmille heti ensimmäiseltä aukeamalta lähtien juuri niin rumana ja ikävänä kuin se oikeastikin on. Netin rumia sanoja, osallisten tunteita ja tilanteita voimistaa ja tukee Emmi Niemisen taidokas kuvaus.Teos ei yritäkään kaunistella ja paikoin minulle ainakin tuli huono olo - vaikutus oli siis varmasti halutunlainen. Tyyli on kuitenkin myös asiallista sekä hitusen ironista, kokonaisuus on kertakaikkisen tasapainoinen ja vaikuttava.

Toivoisin että mahdollisimman moni lukee Vihan ja inhon internetin, eikä vain totea tietävänsä mitä netti- ja naisviha on. Laajemmin teosta ja sen merkitystä puidaan näissä blogeissa: Kirjanurkkaus, Tuntematon lukija ja Luettua elämää. Haasteissa: Helmet, kohta 45: Palkittu tietokirja; Goodreads, kohta 29: A book with a "Clue" weapon on the cover or title (otin vapauden tulkita tämän omalla tavallani!).