Hyvää nimipäivää kaikille Riikoille!
Aloitan naistenviikon nimipäiväsankarien juhlistamisen pienellä ja kevyellä kirjalla, jonka olen joskus poiminut mukaani jostakin pokkarilaarista. Jo teoksen nimi herättää mielikuvia, joihin sisältyy nuoria naisia, alkavan aikuisuuden suuria kysymyksiä, korkokenkiä ja shampanjaa, ehkä myös nuoria miehiä, rakkautta ja pettymyksiä. Alkuperäinen versio tarinasta onkin julkaistu eräässä aikakauslehdessä, joten kun lähdin kirjaa lukemaan, päätin että samana sateisena päivänä (kirjoitin postauksen jo pari viikkoa sitten!) syön myös jääkaapissani lojuvan suklaakakun jämät ja nautin terassinoven kautta ropisevista sadepisaroista.
Iiris Lempivaaran rakkaus päättyy ja hänen olemassaolonsa ja naiseutensa kokevat tietysti kolauksen. 28-vuotias nainen haaveilee asioista, joita monet sen ikäiset ovat jo saavuttaneetkin, mutta haluaa pitää tiukasti kiinni myös niistä rakkaista asioista, jotka ovat määritelleet hänen suhdettaan siskoonsa ja parhaaseen ystäväänsä lapsesta saakka. Milloin pitää päästää irti ja olla valmis muuttumaan? Voiko rakkaus muuttua? Mitä tulee tilalle, kun on valmis kohtaamaan muutoksen?
Riikka Pulkkisen miniromaani on mansikanmakuista keittiöpsykologiaa, chicklitiä ja katkeransuloista laskuhumalaa Kallion kaduilla. Se pohtii rakkauden ja sen oikean löytymisen lisäksi ystävyyden problematiikkaa ja naisen vapautta määritellä itse itsensä ilman miehiä. Teemat, tunteiden ja käyttäytymisen tulkinta on naistenlehtimäisen terapeuttista ja jo useaan kertaan luettua ja läpikäytyä, mutta onneksi Pulkkinen tuo siihen särmää itseironialla ja paikoin mukavan terävällä dialogilla. Kovin vakavasti tätä kirjaa ei kai ole pakko ottaakaan :) Kliseistä ja Pulkkiselle tyypillisestä määrittelemisen paljoudesta huolimatta teoksen kieli ja asenne ovatkin romaanin parasta antia.
Hyödynnän toki tätäkin teosta haasteissa. Helmetissä se sopii kohtaan 21: Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi. Toki olisin voinut valita muunlaisiakin teoksia mukavuusalueelta poistumiseen, mutta tämä sopi niin hyvin Goodreadsin haastekohtaan 9 (a book with a body part in the title), että ajattelin, mikäpä siinä. Vietin pikkukirjan ja suklaakakun kanssa oikein mukavan sadepäivän!
Minusta tämä on Pulkkisen paras teos, koska vain tässä hän kirjoittaa rennosti.
VastaaPoistaTässä on mielestäni myös vähän muuta kuin tavanomaista chicklitiä. Jossain loppupuolella hän kirjoittaa kauniisti lapsesta:"...Jos aikuinen eläisi kuin vauva, hän ei koskaan pilkkaisi toista, ei pyrkisi toisen kustannuksella maailman katolle, ei uhmaisi, ei vihaisi ei epäröisi tutustua maailmaan pelkoa vailla."
Marjatta, minäkin havaitsin tässä rentoutta, vaikkei kirja muuten minun makuun juuri ollutkaan. Toimiva ja kiva kokonaisuus kuitenkin!
PoistaTervetuloa naistenviikkohaasteeseen! Pulkkisen tyyli menee minulta usein yli, mutta tässä kirjassa on rentoutta. Viihdyttävä välipala, eikä ihan höttöä.
VastaaPoistaKiitos, Tuija! Naistenviikkoa varten on ollut kiva suunnitella postauksia ja lukemisia :)
PoistaOdotin tältä kirjalta räväkämpää menoa, mutta selittelyä ja analyysiä oli vähän liikaa minun makuuni - siis tähän genreen liikaa.
VastaaPoistaTämä naistenviikko on ihan huippujuttu!
Kyllä, ihan huippua keksiä joka päivälle jotain kivaa!
Poista