Helmet-lukuhaaste 2018: omat kirjani ja ajatukseni

Jo neljäs ja niin rakas Helmet-haaste on suoritettu! Linkissä listani. Puolisoni irvailee joskus, pitääkö lukemisen olla suorittamista ja pitääkö koko ajan olla joku haaste meneillään. Kieltämättä lukeminen on välillä hieman suorittamista ja haasteiden vuoksi täytyy hieman laskelmoida, muttei koskaan hampaat irvessä vaan juuri sellaisella otteella, että harrastus pysyy jännittävänä ja vetävänä. Harvassa ovat ne hetket kun lukeminen ei maistu. Ja juuri näiden haasteiden ansiosta luen niinkin paljon kuin luen! <3

Kokosin yhteen alkuvuoden kirjasatoa Helmetin haastekohtien näkökulmasta. Ensin kerron piirteistä, jotka lukemissani kirjoissa ovat yleisiä. Yli puolet kirjoista kertoo paikasta, jossa en ole käynyt ja hyvin monen kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan. Lähes yhtä yleistä on se, että romaaneissa muutetaan. Muuttaminen on tietysti yleistä, mutta se on varmasti myös sellainen ylipäätään elämää muuttava tekijä, joka kirvoittaa tarinoita. Tai muuton syyt - ne vasta ovatkin kiehtovia! Ja tämä linkittyy luonnollisesti myös siihen, minne kirjan tapahtumat sijoittuvat.

Seitsemästätoista teoksesta voi sanoa, että kyseessä on selviytymistarina. Millaisia tarinoita kirjoista löytyy? On kulttuurien välistä törmäystä, oman paikan ja aseman etsimistä ja löytymistä, mielenterveysongelmia, sukupuoli-identiteetin rakentumista, köyhyydestä tai muista olosuhteista selviämistä, ponnistetaan huonoista lähtökohdista huolimatta ja selätetään kiusaaminen. Useimmat näistä teoksista käsittelevät luonnollisesti samalla yhteiskunnallista epäkohtaa, mikä on teemana yli 20 teoksessa.

Haastekohta 46 (kirjan nimessä on vain yksi sana), ei sen sijaan liity kirjan sisältöön, mutta näyttää olevan aika yleinen ilmiö. Sen sijaan sellaiset ulkoseikkoihin liittyvät haastekohdat, jotka eivät olleet lukemissani teoksissa yleisiä, ovat yksivärinen kansi ja kulkuneuvo kannessa.

Teoslistassani ei myöskään ole kovin yleistä, että ne sisältäisivät runoja. Tämä onkin genre joka vaatisi harjoittelua ja uskaltamista jonain päivänä. Kirjoni tarinat eivät myöskään usein sijoitu 1970-luvulle eivätkä ensimmäiseen maailmansotaan, vaikka historia muuten on niissä hyvin yleistä. Fiktiivisiä maailmoja näytän suorastaan karttavan, kuten myös lohikäärmeitä, pelejä ja elokuvien tekemistä. Kirjoissa on lähes poikkeuksetta enemmän kuin kaksi hahmoa, eikä sateenkaariteema ole tänä vuonna lukemissani kirjoissa ollut kovin hyvin esillä. Kirjaan ei myöskään ole juuri koskaan ollut pelottavaa tarttua!

Tiettyä genreä edellyttävien haastekohtien saldo jäi melko vaatimattomaksi, kuten jo mainitsemani runot, mutta myös taiteilijaelämäkerrat, tietokirjat, sarjakuvaromaanit ja novellikokoelmat. Sarjakuviin olen kuitenkin panostanut aiempia vuosia enemmän, joten vähitellen olen puskemassa ulos perusromaanien ja dekkarien viidakosta kohti monipuolisempaa kirjahyllyä. Vaikeimmiksi haastekohdiksi koin sattumanvaraisuuden (saan koko ajan ideoita lähinnä netistä, joten harvoin tartun mihinkään ihan sattumalta) ja sen, että haluaisin olla kirjan päähenkilö. Tämä liittyy varmasti noihin selviytymistarinoihin ja rankkoihin elämäntaipaleisiin, mutta yksi osui ja upposi: Ellen Thesleffin lahjat ja ominaisuudet voisin mielelläni ottaa vastaan! :)

Alkuvuoden parhaimmistoa esittelin naistenviikolla, tässä siihen linkki. Jään tietysti odottamaan vuoden 2019 Helmet-haastetta, jonka emäntää ja ideanikkaria haastateltiin Hesarissa muutama päivä sitten. On upeaa, jos tällaiset tempaukset ja yhteisöllisyys saavat ihmiset lukemaan enemmän. Loppuvuodeksi on jäljellä vielä muutama pienempi haaste: sarjakuvat ja Yhdysvallat. Pari kohtaa Goodreadsin 52:sta kohdasta on samoin vielä kuittaamatta. Hyllynlämmittäjistä melko iso osa on jo luettu, mutta valitettavasti veikkaan, että pari teosta jää edelleen lämmittämään hyllyä.

Kuvakaappaus Goodreadsin omilta sivuiltani