20.7.2020

Naistenviikko: Sisaret 1918 (toim. Reetta Laitinen)

Hyvää Reetan päivää!

Reetta Laitinen (toim.) 2018. Sisaret 1918. Arktinen banaani. 110 s. Lainasin kirjastosta.

Sisaret 1918 kertoo kymmenen sisällissotaan osallistuneen naisen tositarinan. Sarjakuva-antologia voitti Suomen suurimman sarjakuva-alan tunnustuspalkinnon, Sarjakuva-Finlandian, vuonna 2018, sata vuotta sisällissodasta. Sarjakuvatarinat ovat niin ikään naisten piirtämiä ja kirjoittamia. Teos alkaa Laitisen kirjoittamalla esipuheella ja kukin sarjakuva alkaa taiteilijan taustoituksella, joka auttaa lukijaa tapahtumien hahmottamisessa. Teos on kokonaisuutena kuin eläväksi piirretty ja kirjoitettu katsaus kevääseen, joka hajoitti Suomen kahteen leiriin.

Jos olet lukenut Anneli Kannon Veriruusut tai olet lukenut jotain muuta sisällissotaan liittyvää, tunnistat nopeasti sisarten roolit, heidän vaiheensa ja kohtalonsa, mutta kuten sanoin, taustoituksetkin helpottavat kontekstin ymmärtämistä paljon. Kymmenen kertomusta ovat kymmenen naisen kokemus sodasta, ei siis koko kuva. Kukin kertoja ja niiden piirtäjä on tulkinnut kuvan omalla tavallaan, ja lukija jatkaa tulkintaa.

Reetta Niemesivun piirtämästä tarinasta
Tarinoissa on eri ikäisiä tyttöjä ja naisia, he ovat kotoisin eri puolilta Suomea, lähtöisin eri yhteiskuntaluokista ja päätyvät taistelun eri puolille. Käytän tarkoituksella sanaa päätyvät, sillä sotaan lähtijöiden väri oli usein hyvin riippuvainen ympäristöstä, siitä aatemaailmasta tai yhteiskuntaluokasta johon sattui syntymään. Sotaan lähtöön vaikutti usein myös rahattomuus tai seikkailunhalu - monet olivat hyvin nuoria. Mutta oli tausta mikä hyvänsä, näitä naisia yhdistää aktiivisuus ja vuosien jälkeenkin he ovat ylpeitä osallisuudestaan.

Tarinoissa näkyvät tunteet laidasta laitaan. On pelkoa, toivetta, ahdistusta, rakkautta ja huumoria. Piirtäjän taitoa on havahduttaa ja tuoda ankarat olosuhteet lähelle lukijaa. Ainakin minua sykähdyttää ja liikuttaa se, kuinka tavallisia ja ketä tahansa nämä naiset olivat, miten paljon he näkivät ja silti selvisivät kertomaan kokemastaan jälkipolville. Sisaret 1918 on yksi niistä merkittävistä teoksista, jotka tuovat naisen roolia näkyvämmäksi historianvaiheissa, jotka niin usein ovat miesten kirjoittamia ja miehistä kertovia.

Samalla tavalla kuin moni muukin sisällissodasta kertovat teos, tämä herättää varmasti miettimään, millä tavalla sota kosketti omaa sukua vai koskettiko se. Lähes jokaisella perheellä ja suvulla on siitä varmasti jonkinlaista kerrottavaa, ellei muuta niin ainakin pelko siitä, mitä tapahtuu ja minne asti taistelut yltävät. Lyhyen mutta verisen kevään jälkeen arvet ovat olleet auki pitkään.

Teokset sarjakuvataiteilijat ovat: Reetta Niemensivu (kuva yllä), Tiitu Takalo (myös kansi), Elina Ovaskainen, Annukka Leppänen, Mari Ahokoivu, Emmi Nieminen, Ainur Elmgren, Aino Sutinen, Hannele Richert ja Warda Ahmed. Lue myös mitä blogeissa Reader, why did I marry him?, Kirjailuja ja Lumiomena kerrotaan tästä teoksesta. PopSugar Reading Challenge: An anthology. Seinäjoen kirjastohaaste: 1910-luvulle sijoittuva teos. Helmetin haastekohta 4: Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä.

Muita nimipäiväsankareita:

Maarit Verronen: Hiljaiset joet
Reetta Niemensivun sarjakuvaromaaneja

4 kommenttia:

  1. Historian kuvittaminen sarjakuvan kautta on tehokasta ja vaikuttavaa, ja tässä teoksessa on tuotu hienosti erilaiset sotakokemukset esiin. Sodalla ei ole vain yhtä totuutta.

    Hauska sattuma tämäkin, että täällä Annalassa kirjoittelemme yhtä aikaa juttua samasta kirjasta, josta meillä on kuvituksena täysin sama sivu. Vaikuttava ja tärkeä kirja, jonka soisi mahdollisimman monen lukevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania sattumia! <3
      Riad Sattoufin ja Marjane Satrapin sarjakuvateoksissakin olen nauttinut (kaiken muun ohella) siitä miten hyvin historiasta ne kertovat.

      Poista
  2. Minulta jäi tämä lukematta tuoreeltaan, mutta kirja kyllä kiinnostaa. En yleensä pidä sotaa käsittelevistä kirjoista, mutta sarjakuvan muodossa on helpompaa lähestyä vaikeitakin aiheita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle on sisällissota ollut aina toisaalta läheinen, toisaalta rankka aihe. Tämän lukeminen oli helpompaa kun aihe oli kirjallisuuden ja teatterin puolelta jo tuttu.

      Poista