6.2.2021

Jenni Linturi: Mullojoki, 1950

Jenni Linturi 2020. Gummerus. 248 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Eletään 1950-luvun taitetta, ja nuorella Olavi Puolakalla on tulevaisuus avoinna. Yliopisto-opinnot ja -elämä Helsingissä voisivat johtaa vaikka mihin, hänellä olisi lahjoja maineeseen ja menestykseen. Mutta sitten Martta tulee raskaaksi. Nuoret menevät nopeasti naimisiin ja muuttavat Malmilta Hämeeseen Mullojoelle. Pienelle maalaispaikkakunnalle lähtevät myös Olavin äiti ja veli. Martan äiti jää Malmille palvelemaan suvun toista taloa.

Se on vain avioliitto. Ei sen tarvitse merkitä kaiken loppua.

Olaville Mullojoen ja Käkelän keskikoulun pitäisi olla vain väliaikaista. Eihän hän ole vielä maisterikaan. Äitikin näkisi hänet mielellään jossain, mihin ei itse ihan yltänyt. Ikääntynyt näyttelijä yrittää syntyvien lastenlasten kautta täyttää tyhjiötä tai pettymystä, jonka ura toi. Miksi Olavin pitäisi tyytyä samaan? Mutta niin vaan käy, että ikään kuin jotain vastaan kapinoidakseen Olavi jää Mullojoelle. Tyytymättömyys ja levottomuus nousee välillä pintaan, purkautuu Marttaan ja lapsiin.

Siinä missä Olavin mielenliikkeet ovat helposti seurattavissa ja epäloogisella tavalla järkeenkäypiä, Marttaa on vaikeampi lukea. Hän alistuu, toivoo ja rakastaa. Vauraan perheen pojan naiminen ei kuitenkaan tee hänestä yhtään enempää. Hän on Mullojoellakin palvelija, anoppinsa pilkan ja miehensä tuulenpuuskien kohde. Mutta miltä Martasta tuntuu? Hän pysyy usein vaiti myös ystävänsä Annan seurassa. Vasta kun Olavi tekee aviorikoksen, Martta pystyy osoittamaan mieltään tavalla, joka vaikuttaa perheen tulevaisuuteen.

Romaanissa on paljon mielenkiintoisia paineita ja ristiriitoja. Miten Olavin kuvataitelijaenon entiset avioliitot ulottuvat Mullojoen ja Olavin nykyisyyteen? Mitä ovat ne pienet valtataistelut keskikoulun sisällä, jotka saavat Olavin jäämään? Missä kulkee se hiuksenhieno raja Olavin välinpitämättömyyden ja rakkauden välillä - sillä kaikesta huolimatta avioliitto kestää. Varpaillaan pitää myös Olavin veli Kalevi, joka on saanut sodassa osuman päähän. Lapsekas ja impulsiivinen mies koskettelisi mielellään Marttaa ja puhuu törkeitä, hänen tekemisissään on jotain pahaenteistä. Mikä on hänen roolinsa kokonaisuudessa?

Linturin teos kuvastaa hyvin 1950-luvun tunnelmia, kun sodasta on selvitty, mutta arvet ovat vielä kipeät. Sitä voimakkaampia ovat kuitenkin ihmismielen sisäiset kamppailut, epävarmat päätöksenteot, vastuun kantaminen ja sen pakoilu, sitoutuminen ja sen vaikeus. Olavin ylimielisyys ja ahdistus toistuvat ja kertautuvat työteliään ja kuuliaisen Martan jäädessä varjoon. Myrskyn ainekset ovat jatkuvasti läsnä, mutta ne jäävät ihmisten sisälle.

Romaanista myös näissä blogeissa: Tuijata, Kirjan jos toisenkin sekä Raijan kirjareppu. Kauniista kannesta jälleen kerran kiitos Jenni Noposelle, jonka kansitaide on aina yhtä upeaa. Helmetin haasteessa kuittaan tällä kohdan 10: Kirjan nimessä on numero. Seinäjoen kirjaston haasteesta kuitataan hahmo opettaja. Goodreadsin 52 kirjan haastekohta 14: A book set in a made-up place. Vahvojen naisten haasteeseen tämä sopii myös hyvin.

13 kommenttia:

  1. Jenni Linturin kirjoja olen lukenut ja ne ovat periaatteessa olleet mieluisia, mutta jokin on sitten kuitenkin aina pitänyt minut vähän etäällä henkilöistä. Mieleen on jäänyt kuitenkin raikas ote historialliseen romaaniin, jotenkin sellainen yksittäisen ihmisen elämän merkityksellisyys. Harkitsenpa siis tätäkin luettavakseni jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olisin halunnut päästä Mullojoessa lähemmäksi Marttaa, mutta Olavi taisi olla se päähenkilö. Hieman etäiseksi tämä jätti, mutta silti ihan omanlaisensa ja erottuu massasta.

      Poista
  2. Sopii myös Helmet-lukuhaasteen kohtaan 3. Historiallinen romaani

    VastaaPoista
  3. En löytänyt Linturia sun kirjalistasta ollenkaan, kun kävin katsomassa oletko lukenut sarjan aiemmat osat. Mullojoki on ilmeisesti jäänyt merkkaamatta lukulistaan?
    Ja se syy miksi tuota etsin, oli tuo kirjoittamasi "Kalevi on saanut sodassa osuman päähän". Kalevihan oli edellisosassa mielisairaalassa, jossa häneen kokeiltiin silloin innovatiivisena pidettyä lobotomiaa, ja sen myötä mies oli taantunut henkisesti sille tasolle jolla oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista! Oletin ilman muuta että kyseessä oli joku sotavamma, ehkä kirja jopa antoi ymmärtää niin. Käyn lisäämässä Mullojoen lukulistaani :)

      Poista
  4. Vaikuttaa synkältä kirjalta. Minulle tarina näyttäytyy suorastaan painajaismaiselta, mutta sitä elämä on varmaan ollut ainakin Martalle tuossa kirjassa. Suomeen sijoittuva lähihistoriallinen romaani kiinnostaa, joten saatanpa tämän joskus lukeakin.

    Mutta onko tämä siis osa jotain kirjasarjaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malmi 1917 oli ensimmäinen, sitten tuli Jälleenrakennus. Samat päähenkilöt kaikissa.

      Poista
    2. Toimii myös hyvin itsenäisesti. Synkkyyttä toki oli, muttei liikaa. Enemmänkin sellainen ahdistunut tunnelma ja paljon tyytymättömyyttä.

      Poista
  5. En ole lukenut vielä yhtään Linturin kirjaa, vaikka kaikki vaikuttavat hyvin kiinnostavilta. Niin tämäkin. Ehkä pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni tässä asiassa. Mullojoki voisinolla ihan hyvä aloitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niin paljon hyvää luettavaa, että väkisinkin jää jotain välistä.

      Poista
  6. Vaikuttaa mielenkiintoiselta sukutarinalta, Jos näihin tartun, niin aloitan Malmi 1917:stä. Jos sen vuoksi, että luen arviostasi, että teksti on tiiviisti, ehkä raskaastikin ladattu painavilla teemoilla. Semmoisen pitää olla hyvin paketoitu, jotta jaksaa ja jää vielä oivaltamisen ilokin.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painavia teemoja kyllä, mutta tässä näkökulma oli niin vahvasti Olavin, että mieli jäi usein askartelemaan muiden hahmojen näkökulmia. Ei siis liian tiivis.

      Poista