Tässä on teos, joka on ravistellut ranskalaista keskustelua lainsäädäntöä myöten. Vaikuttava ja tärkeä omaelämäkerrallinen teos, jonka kirjoittaminen on ollut kirjoittajalleen pitkä ja raskas prosessi. Kolmekymmentä vuotta traumaattisten tapahtumien jälkeen kustannustalon johtaja on vihdoin valmis kertomaan maailmalle, miten häntä hyväksikäytettiin vuosien ajan. Springoran kokemukset herättävät raivoa, hämmästystä ja kuvotusta.
Teini-ikäinen V. ei edes usko olevansa kaunis ennen kuin viisikymppinen, kuuluisa kirjailija Gabriel Matzneff iskee häneen silmänsä, aloittaa viettelyn ja solmii hänen kanssaan seurustelusuhteen. V. on haavoittuvassa iässä ja kaipaa elämäänsä isähahmoa. Hän on menettänyt kontaktin omaan isäänsä, joten hurmaavan aikuisen miehen antama huomio osuus oikeaan kohteeseen.
Miehen maine nuorten tyttöjen saalistajana on tunnettu, mutta sekään ei estä V:n äidin sallimasta seksuaalista suhdetta näiden kahden välillä. Kirjailija on tunnettu myös teoksistaan joissa hän repostelee kokemuksillaan ja valloituksillaan. Äidin kultturelleissa ystäväpiireissä miestä ihaillaan, ja menee vuosikymmeniä ennen kuin hänen teoksiaan ja tekojaan aletaan paheksua. Teoksessaan Vanessa Springora läpikäy Ranskan kulttuuriväen asenteita ja vuosikymmenten takaista ilmapiiriä yrittäessään ymmärtää ja selittää aikuisten miesten ja puberteetti-ikäisten tyttöjen seksisuhteet sallivaa yhteiskuntaa.
Ei tietenkään pitäisi puhua suhteesta, vaan hyväksikäytöstä, ja sitä V:kin tajuaa suhteen olevan. Hän jättää miehen täytettyään viisitoista. Miehen ego ei eroa hyväksy, ja hyväksikäyttö muuttuu seksuaalisesta henkiseksi. Kirjalija hyödyntää työssään V:n kuvia ja kirjeitä vuosikausien ajan. Pitkään eron jälkeenkin V. tunnistaa itsensä miehen teoksista.
Uskomaton ja uskomattoman rohkea ulostulo, joka on onneksi käynnistänyt keskustelua ranskalaisessa kirjallisuusmaailmassa. Näin rankan aiheen lukeminen ei ollut varsinaisesti kivaa, mutta Springoran ilmava teksti ja lyhyiden kappaleiden väljyys tekevät siitä nopeasti luettavan, ja on se tietysti vetävä. Springora käy läpi myös myöhempiä henkisiä seurauksia ja itsetuhoisuutta, joita tapahtumilla on ollut. Kirjassa on kaikki olennainen, eikä mitään ylimääräistä. Tärkein on saatu paperille ja maailman tietoisuuteen - se riittää. Huonomminkin olisi voinut käydä.
Helmetin lukuhaasteessa laitan tämän kohtaan 38. Kirja on käännetty hyvin. Seinäjoen haasteessa kuittaan tällä kohdan 9: Suurkaupunkilainen. Kirja sopii erinomaisesti myös Vahvat naiset -lukuhaasteeseen, joka muuten päättyy ylihuomenna. Teoksesta on kirjoitettu myös blogeissa Kirja vieköön!, Leena Lumi ja Tuijata.
Tässä erittäin tärkeä kirja. On järkyttävää, että mies saa olla vapaana. Mutta Sprigora omistaa nyt kustantamon, joka aikoinaan julkaisi miehen kirjan mm. hänen suhteestaan Springoraan. Ranskassa on jo kauan ollut alaikärajalaki, mutta sitä ei ole noudatettu. Nyt siihen on liitetty jopa 10 vuoden rangaistustuomio.
VastaaPoistaAivan järkyttävää, millainen sallimisen ja salailun ilmapiiri siellä on ollut pitkään. Onneksi ajat ovat muuttuneet.
PoistaTämä oli käsittämätön tapaus, kai voi sanoa että yltiövapaan aikansa ilmiö. Mutta silti ihmetytti ja kuvotti.
VastaaPoistaKyllä kuvotti, ja tuli yllätyksenä mihin kaikkeen tuo seksuaalinen vapaus on yltänyt.
PoistaSe oli sitä aikaa jolloin ainoa mitä kulttuuripiireissä pidettiin sopimattomana oli kieltäytyminen. Sellaista se oli osittain Suomessakin vastaavissa yhteisöissä. Kuka nyt halusi olla tiukka ja vanhanaikainen!
VastaaPoistaVanessa ja hänen äitinsä elivät tässä ilmapiirissä tänä aikana, kuten nämä miehetkin. Tämä pitää ottaa huomioon, kun tarkastelee tapahtunutta, ja niin Vanessa Springora onkin tehnyt. Minusta tämän kirjan kiinnostava puoli on se, että hän on käsitellyt asiaa oman traumansa lisäksi myös yhteiskunnan ilmiönä.
Kun olin USA:ssa 1969 - 70, niin siellä oltiin sitä mieltä, että kun kerran Pohjoismaissa ollaan niin vapaamielisiä, niin miksi minä en haluaisi harrastaa seksiä muidenkin kuin oman poikakaverini kanssa, kun kerran voisin ja olen voinut lähteä ulkomaillekin ilman että kukaan valvoo. Hah! Eihän minua Suomessakaan kukaan valvonut.
Olen aina ollut oman tieni kulkija ja minultahan tivattiin alinomaa selitystä siihen, etten viihtynyt porukoissa joissa juopoteltiin. Uskovainen oli suurin piirtein ainoa selitys mikä olisi hyväksytty. Tämä oli minulle ihan ongelma ja olin tyytyväinen, kun USA:ssa alkoholi ei ollut niin tärkeä ihmisten tapaamisissa ja siellä en ollut poikkeava.
Minulla on tämä kirja jo toisen kerran kirjastosta lainassa, koska ajattelin tarkastella tuota yhteiskuntapuolta enemmän, mutta saa nähdä. On niin paljon hyvää lukemista ja tuleehan sitä mietityksi näin toisten kirjoituksia lukiessakin.
Minäkin pidin tässä siitä että Springora avaa yhteiskuntaa ja ajan henkeä eikä puin vain omia tuntojaan. Mieleenpainuva teos!
Poista