Evie Wyldin Kaikki laulavat linnut teki minuun suuren vaikutuksen reilu neljä vuotta sitten. Siksi tuntuikin raastavalta odottaa tätä teosta kirjastosta niin pitkään. Varausjono on syystäkin pitkä, sillä kirja on saanut erinomaisia arvioita. Nyt mietin, miksi en ostanut sitä itselleni ja lukenut jo syksyllä!
En osaa tarkkaan määritellä, mikä on se, mitä kirjalta odotin, mutta alkuun tuntui ettei sitä tullut vastaan. Tuntui, että luen jotain mistä en saa otetta. Sitten sitä jotain odottamaani alkoi tihkua tarinoiden sekaan vähitellen ja vaivihkaa, ja lopuksi olinkin aivan myyty. Teos oli juuri sitä mitä odotinkin. Wyld teki kuin tekikin melkoisen vaikutuksen jälleen!
1700-luvulla elää nuori Sarah, jota syytetään noituudesta. Hän pakenee erään perheen kanssa metsään, kohti rannikkoa, mutta olosuhteiden kasvattama tyttö syyllistyy jälleen johonkin mitä ei ymmärretä. 1900-luvulla Ruth muuttaa miehensä kotitaloon, mutta jää yksin, vaikka tekee kaikkensa sopeutuakseen kotirouvan rooliin. Mies viihtyy töissä ja jossain muualla. Ruthin suhde miehen poikiin on lämmin, ja vaikka nämä viettävät pitkiä viikkoja sisäoppilaitoksessa, suhde heihin kantaa läpi vuosien. Talossa asuvat myös kodinhoitaja Betty ja tämän siskontytär Bernadette, joista kasvaa Ruthille perhe, kun omaa lasta ei kuulu.
Bass Rockin kalliosaari näkyy talon ikkunoista ja sen läsnäoloon on varmasti tottunut myös pieni kaapissa piileskelevä tyttö. Haamun näkevät myös Bernadetten tyttäret vuosikymmeniä myöhemmin. Heistä Vivianea on pyydetty talonvahdiksi, jotta talo saadaan myytyä. Viviane yrittää tarttua elämään, ajelehtii Lontoon ja Skotlannin välillä eikä oikein saa kiinni mistään ennen kuin sisaren väkivaltainen suhde päättyy ja naiset sukulaisineen kokoontuvat Bass Rockin talolle.
Naisen asema ja naiseen kohdistuva väkivalta on teema, jota vähitellen tihkuu romaanin alkuosan sivuilla ja voimistuu loppua kohden. Sarahin ja Vivianen välissä on elänyt useita sukupolvia naisia, joita on satutettu ja vähätelty, ja sukupolvien taakka on murentaa itsetunnon ja selkärangan vielä nykypäivänäkin eläviltä siskoilta. Naisia on suljettu hoitolaitoksiin, lähetetty pois kaupungeista, poltettu ja suljettu kaappeihin. Mutta onneksi romaanissa on myös hetkiä, jolloin naiset iskevät takaisin, yhdistävät voimansa ja saavat miehen pakenemaan.
Wyld kirjoittaa uskomattoman kaunista tekstiä, jossa miljöö saa tunnelmaan sopivan roolin. Jopa kuolemaa tai murhaa kuvatessaan Wyld kykenee runollisen kauniiseen tekstiin, kuin alleviivatakseen sitä surullista tosiasiaa, että väkivalta ja kuolema ovat osa elämää. Romaani on samaan aikaan järkyttävä ja voimaannuttava, sillä se tekee näkyväksi sen mistä pitäisi pystyä puhumaan enemmän. Läpi romaanin on onneksi myös ihmisiä yhdistäviä siteitä, yhteisymmärrystä ja rakkautta, jotka niin ikään antavat toivoa paremmasta, vaikka osa rakkaista menetetään.
Naisista kertovien tarinoiden lisäksi pidin kovasti myös Ruthin poikapuolten kohtaloista miehisyyttä korostavan kulttuurin kasvatteina. Pidin kovasti myös siitä, ettei lukiessa koskaan tiedä mille aikakaudelle siirrytään seuraavaksi ja kuinka paljon lukija saa taustatietoa. Kirjailija luottaa lukijan kykyyn päätellä ja yhdistellä sirpaleita, ja se kannattaa, sillä kokonaisuus palkitsee.
Me olemme susia myös näissä blogeissa: Kirjaluotsi, Kirsin Book Club ja Lumiomena. Helmetin lukuhaasteessa tämä menee kohtaan 35: Kirja jonka ilmestymistä olet odottanut. Goodreadsin vuosihaasteessa tämä sopii kohtaan 16. Siblings as main characters. Kirja ehtii mukaan myös Vahvat naiset -lukuhaasteeseen, joka päättyy 31.5.
Tämähän pitää lukea. Minäkin tykkäsin teoksesta Kaikki laulavat linnut.
VastaaPoistaKannattaa lukea! Voimakas tunnelma ja jättää jäljen.
Poista