Clare Mackintosh: Minä näen sinut

Clare Mackintosh 2016. Englanninkielinen alkuteos I see you. Suomentanut Päivi Pouttu-Delière. Gummerus 2018. 413 sivua. Kirjastosta.

Miten helppoa kaupungissa olisikaan lähteä seuraamaan jotakuta? Kulkea vaivihkaa hänen perässään bussipysäkille, seurata häntä työpaikalle ja vaikkapa odottaa, kun hän hakee kahvin mukaansa. Ruuhka-aikoina on valtavasti ihmisiä liikkeellä samaan aikaan, mutta meistä jokainen on varmasti huomannut, että monet heistä alkavat pian näyttää tutuilta. Moni meistä on niin rutiinien ja aikataulujen orja, että joskus tietää olevansa myöhässä tai aikaisessa, kun törmää tällaiseen aamututtuun väärässä kohtaa katua.

Clare Mackintoshin toisen menestysjännärin konna hyödyntää lontoolaisnaisten työmatkoja ja rutiineja, kirjaa muistiin heidän reittinsä ja ulkonäkönsä, ja myy tiedot miehille, jotka kaipaavat uusia tapoja tavata naisia. Tietojen myynnillä on valitettavasti viattomia kohtaamisia vakavammat seuraukset, kun naisia raiskataan ja tapetaan. Nelikymppinen Zoe Walker pelkää oman ja tyttärensä turvallisuuden puolesta sen jälkeen, kun hänen oma kuvansa löytyy sanomalehden ilmoitusosaston mainoksesta. Liikennepoliisin tehtäviin joutunut Kelly Swift alkaa yhdistellä paloja toisiinsa ja saa siirron rikoksia turkivaan yksikköön. Yhteydet mainoskuvien naisten ja jo tapahtuneiden rikosten välillä löytyvät.

Mackintoshin edellinen teos Annoin sinun mennä sai minut luulemaan, että Minä näen sinut jatkaisi samoilla rikosetsivillä, mutta niin tapahtumien sijainti kuin hahmotkin ovat ihan uudet. Sinänsä ihan hyvä ratkaisu, sillä sarjojen kanssa on omat haasteensa pitää teokset tarpeeksi itsenäisinä. Teoksista löytyy kuitenkin jotain yhteistä. Kuten dekkareissa yleensä, rikosten kohteet ovat naisia ja niin tässäkin. Sen lisäksi Mackintoshin teoksissa näyttäisi olevan vahva äitiyteen ja perheeseen liittyvä tematiikka. Tässä jännärissä Zoen menneisyys, ratkaisut äitinä ja puolisona, joutuvat syyniin.

Ihan samanlaista päännyrjäytystä tämän teoksen juoni ei aiheuttanut kuin edellinen, eikä tämä tainnut olla yhtä jännittäväkään. Lukiessani kuvittelin jo tietäväni, kuka naisten tietoja myyvä tyyppi on, mutta kuten asiaan kuuluu, olin väärässä. Latteuksia riittää molemmissa, mutta hienosti tämä kakkonenkin piti otteessaan. Plussaa täytyy tietysti antaa Mackintoshille siitä, että hän nostaa esiin tasa-arvon ja naisiin kohdistuvan uhan ja vähättelyn niin kotona kuin työpaikallakin, joskin rikosten taustalta löytyy muutakin. Liikaa en halua paljastaa! Esikoisteoksen kerrontaan en ollut ihan tyytyväinen ja samoilla linjoilla olen nytkin. En ihan ymmärrä, miksi eri kertojilla pitää olla eri aikamuoto käytössään, kun konteksti paljastaa kuitenkin aina, kuka on äänessä. Mutta ei tämä nyt mikään iso asia ollut.

Työntäyteisen lukuvuoden alkuun nämä menestysjännärit sopivat kuin nenä päähän. Ja vaikka vähän napisenkin niiden latteuksista ja ennalta-arvattavuuksista, luen niitä kuitenkin aina välillä eli jonkinlaiseen tarpeeseen ne vastaavat mainiosti! Mackintoshin kolmas psykologinen jännäri ilmestyy suomeksi jo tänä syksynä. Lisää arvioita blogeissa Rakkaudesta kirjoihin, Leena Lumi ja Kirjasähkökäyrä.