Pajtim Statovci 2014. Kissani Jugoslavia. Otava. 285 sivua.
Kosovolaissyntyinen Pajtim Statovci voitti HS:n kirjallisuuspalkinnon esikoisteoksellaan Kissani Jugoslavia. Viime vuonna, kun Yle valitsi kirjoja edustamaan jokaista itsenäisen Suomen vuotta, Kissani Jugoslavia pääsi edustamaan vuotta 2014. Teos olikin epäilemättä yksi ilmestymisvuotensa merkittävimmistä teoksista ja se on saanut ansaittua huomiota siitä lähtien; silti ihan kaikki eivät siihen rakastuneet - tai sitten se jätti osan lukijoista hämmennyksiin.
Kissani Jugoslavia on tarina maahanmuuttajista, Kosovon albaaneista, heidän rikkonaisesta elämästään, yrityksestä sopeutua Suomeen, ristiriitojen repimästä arjesta, pettymyksestä ja häpeästä. Tarinan kertojista toinen on Emine, koulutyttö maaseudulta, joka avioituu nuorena komean Bajramin kanssa. Emine saa mieheltään kauniita vaatteita ja kultaa, mutta myös iskuja ja käskyjä, painetta olla täydellinen vaimo. Lasten ollessa vielä pieniä alkavat Jugoslavian levottomuudet ja perheen on paettava. Suomessa heitä on vastassa hiljaisuus, työttömyys, varautuneet ihmiset, rasismi ja kylmyys. Pian lasten ja vanhempien välinen suhde muuttuu. Sukupolvien välille kasvaa kuilu eivätkä he enää ymmärrä toisiaan. Bajram ei päästä menneestä irti, Emine jaksaa pitkään mutta ei loputtomiin.
Toinen kertojanääni kuuluu Bekimille, Eminen nuorimmalle pojalle, joka kärsi pienenä järkyttävistä painajaisista ja valvotti perhettään monta kuukautta. Aikuinen Bekim pohtii suhdettaan Suomeen, kotimaahansa ja erityisesti isäänsä. Äitiään hän tapaa harvoin. Miehellä on suhteita miesten kanssa, mutta hänen sisimmässään on jotain niin rikki tai hänen itsetuntonsa on niin heikko, että hän alistuu liian helposti, eivätkä suhteet ole helppoja.
Bekimillä on käärme, suuri boa, ikivanha symboli. Onko eläin miehelle vain lemmikki, jonka kanssa tapapainotellaan, vai symboloiko käärme jotain muuta Bekimin elämässä, peloissa, suhteissa tai identiteetissä? Toinen tarinan eläimistä on kissa, joka hyppää roolista toiseen, luvusta toiseen, mutta edustaa samoin miehelle jotain merkityksellistä. Eläimillä on roolinsa siinä, miten Bekim etsii seksuaalisuuttaan, kasvua tai tasapainoa kahden kulttuurin välillä. Näiden kahden eläimen merkitystä on varmasti pohdittu useissa lukupiireissä, blogeissa ja keskusteluissa! Ne luovat teokseen tason, jota ilman näiden maahanmuuttajien tarina olisi paljon tavallisempi. Mytologialla ja magiikalla on roolinsa myös Statovcin toisessa teoksessa Tiranan sydän.
1990-luvun sodat entisen Jugoslavian alueella olivat järkyttäviä. Se paha, jonka sota aiheuttaa ihmisten välille ja se mitä se tekee heidän sieluilleen, on osa tätäkin teosta. Pakolaisuus asettuu epäreiluksi identiteetiksi perheisiin, alentaa ihmisen ja vie itsetunnon, pakottaa tottumaan ja turtumaan, vaikka toisaalta pelastaa ennenaikaiselta kuolemalta. Vai pelastaako? Onko ihminen elossa jos hänestä on jäljellä enää vain jotain mitä kukaan ei tunnista? Millaiseksi hänen lapsensa kasvavat? Eminen ja Bajramin tarina avaa pakolaisuuden lisäksi myös oven albaanien perinteisiin, monen eurooppalaisen mielestä hyvin vanhakantaiseen ja epätasa-arvoiseen maailmaan, joka kuitenkin on ja oli niin lähellä, niin vähän aikaa sitten.
Minutkin Kissa sai välillä hämmennyksiin, mutta ihastutti loppujen lopuksi hyvinkin vahvasti. Teos on ihailtavan monisyinen ja silti yhtenäinen jatkumo keväästä 1980 tähän päivään, Kosovosta Suomeen, kulttuurista toiseen, kirjava kuin vain maahanmuuttajan identiteetti voi olla. Helmetin lukuhaasteessa laitan tämän kohtaan 40: Kirjassa on lemmikkieläin. Goodreadsin haasteessa se sopii kohtaan 10: Esikoisteos. Lisäksi kirja lakkaa olemasta pelkkä hyllynlämmittäjä!
Lue lisää vaikkapa näissä blogeissa: Luettua elämää, Kirsin Book Club, Lukuisa ja Kirsin kirjanurkka.
Ihana kirja. Ihastuin kirjan maailmaan täysillä. Maaginen realismi sopii hyvin kirjan esittelyksi. Olen lukenut myös Tiranan sydämen, mutta Kissani Jugoslavia oli niin uskomaton lukuelämys, että hehkutan sitä edelleen. Olen lukenut sen jo kaksi kertaa ♥
VastaaPoistaEn osaa sanoa kummasta tykkäisin enemmän, mutta näistä voisi tosiaan löytää uusia ulottuvuuksia toisellakin lukukerralla.
Poista