Psykoterapeutti Stella Widstrand menetti vuoden ikäisen lapsensa Alicen, kun tämä katosi rattaista parikymmentä vuotta sitten. Romahdusten, surun ja eron jälkeen hänen on onnistunut rakentaa uusi elämä ja ura, perustaa uusi perhe ja oppia elämään kaipuun kanssa. Nyt Stellan vastaanotolle tulee kuitenkin nuori nainen, jonka hän tunnistaa heti kadonneeksi tyttärekseen. Vanhat tunteet nousevat pintaan eikä hänellä ole muuta vaihtoehtoa kuin selvittää, kenestä on oikeasti kyse ja mitä lapselle tapahtui. Samaan aikaan Stella alkaa saada uhkauksia ja pelottavia viestejä.
Kirja rakentuu kolmen naisen näkökulmasta ja paljastaa vähitellen mitä menneisyydessä tapahtui. Psykologinen trilleri porautuu päähenkilöidensä mieleen, tunteisiin ja pelkoihin. Se käsittelee pahinta mahdollista surua, syyllisyyttä ja sen vaikutusta perhe-elämään ja parisuhteeseen, mutta myös äidin ja lapsen välistä suhdetta. Jännäreille tyypilliseen tapaan tahti tiivistyy loppua kohden, kun palaset alkavat loksahdella paikoilleen.
Olen kauhuissani. Ja se työntää muita pois.
Pelostani on tullut ennustus, joka käy toteen.
En tule koskaan saamaan selville, mitä Alicelle tapahtui. Me emme koskaan enää tule tapaamaan toisiamme, emme koskaan saamaan tilaisuutta oppia tuntemaan toisiamme.
Sano että olet minun osaa koukuttaa ja on paikoin hyvinkin mielenkiintoinen, mutta myös turhauttava. Kerronnassa on paljon toistoa ja minulle oli hieman liikaa kaikki se tunteissa ja mielessä vellominen. Toisaalta lisää paljastui koko ajan eikä kirjaa voinut keskenkään jättää. Vähitellen aloin itsekin yhdistellä palasia ja olin kovin tyytyväinen kun hoksasin mysteerin avaimen ennen päähenkilöitä. Hyvin intensiivinen teos, jota olisin (silti!) tosiaan hieman tiivistänyt. Veikkaan teokselle kuitenkin jonkinmoista menestystä, sillä se muistuttaa kovasti maailmalla menestyneitä bestsellereitä, kuten Annoin sinun mennä, Hyvä naapuri tai Petät vain kerran.
Tämän enempää kerrottavaa ei tällä kertaa irtoa. Lisää voisi löytyä vaikkapa näistä blogeista: Leena Lumi, Kirja vieköön! ja Rakkaudesta kirjoihin. Helmetin haasteessa laitan kirjan kohtaan 19: Kirja käsittelee vanhemmuutta. Goodreadsin haasteessa se kuittaa kohdan 13: Centered around a secret.
Kaisa, nimenomaan tämä muistuttaa paljon noita nyt hyvin menestyneitä kirjoja. Monet dekkarit paria lukuunottamatta ovat uponneet nyt todella hyvin meikäläiseen eli ne vievät takuulla pois. Tässä oli minulle sopiva tiheys eli olin ihan toisessa maailmassa. Trillerit ovat tehokasta ja sallittua relaksanttia. Minä en taaskaan ennalta-arvannut mitään:)
VastaaPoistaMinuunkin ne vetoavat ja niitä on pakko lukea, vaikka välillä olenkin hieman pettynyt :D
Poista