Miten ihmeessä sitä ihminen saa koskaan luettua oman kirjahyllyn kirjoja, kun kännykkäkin on täynnä hyvää luettavaa! Näin kävi tänäkin sunnuntaina, että varsinaisen kirjapinon sijaan tartuin BookBeatin e-kirjaan. Sen sivuja on vain niin kiva käännellä eteenpäin! Tosin täytyy myöntää, että silmät rasittuvat enemmän kuin samasta määrästä oikeaa kirjaa, joten pidetäänpäs taas taukoa.
Cecilia Samartinin jännittävä romaani on oikeastaan aika karmeaa luettavaa. Ihmiskauppa, hyväksikäyttö ja rankat menetykset, nuoret tytöt. Ja mikä järkyttävintä, kaikki lukemani on todennäköisesti totta monelle tytölle tälläkin hetkellä. Köyhyys, välinpitämättömyys, päihteet ja rahanahneus aiheuttavat joko suoraan tai välillisesti sen, mitä tässä romaanissa kerrotaan ja sen, mistä luemme uutisista harva se päivä.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Inesa oli tarpeeksi selväpäinen näkemään rahan vaihtavan omistajaa, ja hän oli yllättynyt siitä kuinka suorasukaista se oli. Oli monimutkaisempaa ostaa torilta puoli kiloa jauhelihaa.
Inesa on 19-vuotias moldovalainen nuori nainen, rakastunut maalaiskylänsä poikaan ja menossa naimisiin. Vanhoillisessa kylässä ei puhuta sukupuolten välisestä tasa-arvosta, vaan miehet ottavat omansa. Miehiä ovat nekin, jotka kaappaavat Inesan pakettiautoonsa pimeältä kylätieltä ja kuljettavat tämän merten halki Yhdysvaltoihin ja Las Vegasiin saakka. Vahvasti huumattuna pidetty Inesa ei tiedä tarkalleen mitä matkan aikana tapahtuu, mutta hänellä on siitä aika varma arvaus. Samaan aikaan vasta 14-vuotias meksikolainen Karla ihastuu vanhempaan mieheen, joka kehuu tämän vaaleita silmiä ja jolla on upea urheiluauto. Miehen kehut ja kodin köyhyys ajavat tytön tekemään palveluksia miehelle, ja äidin kuolema saa hänet karkaamaan rajan yli Las Vegasiin paremman elintason toivossa. Sinne päätyy myös 9-vuotias Sammy, joka on menettänyt vapautensa ja viattomuutensa ja pyrkii viranomaisia karkuun.
Las Vegasissa tytöt päätyvät yhteen ja päättävät lähteä yhdessä junamatkalle kohti Kalifornian rantoja, Sammyn ikuista unelmaa. Romaanin kerronta alkaakin juuri tästä, eli en ole paljastanut mitään olennaista. Luku kerrallaan kirja paljastaa myös tyttöjen taustat, kotiolot ja lähtöihin johtavat syyt. Kunkin tarina on erilainen, mutta lopulta tyttöjä yhdistää sitkeys ja luottamus toisiinsa. Sitä ennen on koettava kipua, häpeää, pahoinvointia ja ennen kaikkea pelkoa. Hyväksikäyttö perustuu niin monimutkaiseen riippuvuussuhteeseen, ettei tytöillä ole edes mahdollisuus pyytää apua. Pako on ainoa keino.
Samartinin teksti on suoraviivaista, eikä se jää onneksi mässäilemään menetyksillä, vääryyksillä tai väkivallalla, vaan porskuttaa eteenpäin samalla tavalla kuin nämä uhrit, joiden on jäädytettävä sielunsa tapahtumilta. En tiedä, onko romaania luokiteltu jännäriksi, mutta se vetää jännäreille tyypillisellä voimalla eteenpäin. On vain pakko tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, kehen voi luottaa ja miten pysyä piilossa. Ehkäpä tällainen draivi selittää sekin, miksei kirjan jälkeen jää liian paha olo, vaikka syytä voisi olla.
Kirjasta myös blogeissa Kirjasähkökäyrä ja Kirjaluotsi. Sijoitan tämän Yhdysvallat-lukuhaasteeseen kohtaan 12. Orjuuteen liittyvä aihe.
Kiva oli lukea tätä postaustasi. Minullakin tämä kirja odottaa hyllyssä. Ajattelin ehdottaa tätä Naisten Pankin lukupiirin kirjaksi.
VastaaPoistaSiihen se sopiikin todella hyvin!
PoistaTämä sopii minunkin mielestä todella hyvin Naisten Pankin lukupiirikirjaksi.
PoistaTästä aiheesta on ihan pakko lukea, vaikka se on iljettävää. Onneksi Samartin ei mässäile niillä iljettävyyksillä.