Miska, arka ja vetäytyvä opiskelijanuorukainen, lupaa vastentahtoisesti viedä kukkia kaukaiselle sukulaistädilleen Birgitalle, joka on menettänyt päätösvaltansa ja jalkansa alkoholismille. Kulmikkaalla naisella on pojalle pyyntö, johon tämä lähtee nikotellen mukaan, mutta lähtee kuitenkin. Syntyy eräänlainen ystävyys- tai hyötysuhde eikä Miskan elämää voi seuraavien päivien aikana kutsua tylsäksi.
Tiuraniemi esittelee Miskan, joka on piristävän erilainen romaanihahmo. Miskassa on jotain keski-ikäistä täti-ihmistä ärsyttävää vetelyyttä, mutta pojan humaanius ja kohelluskyky nostavat hymyn huulille. Miska on tavallaan myös hyvin uskottava ja aidon oloinen reppana nuhruisissa vaatteissa ja suihkun tarpeessa. Hänen yksinäisyytensä, pelokkuutensa ja taipumuksensa juopotteluun herättävät sympatiaa. Piristävä hahmo on niin ikään myös Birgitta, oranssitukkainen, ilmeisen bipolaarinen tai muuten vaan vauhdikas nainen pyörätuolissaan.
Romaanin keskiössä on myös hoivakoti jonne Birgitta on sijoitettu. Kun ihmiseltä viedään jalat, pakkovieroitetaan viinasta ja pannaan makaamaan helvetin rumaan huoneeseen yksinään, olen varma että siinä katkeroituisi itse kukin. Niin, tulevaisuutta hoivakodissa on kamalan vaikea nähdä mitenkään positiivisessa valossa, laitoksia kun ovat, ystävällisistä siskoista huolimatta. Miskan elämässä uutta ja uhkaavaa eivät kuitenkaan ole pelkästään Birgitta ja kukat, vaan myös pitkäaikaisen ystävän ja kämppiksen uusi seurustelusuhde. Olutta kuluu runsaasti kun ahdistus on niin valtava.
Tiuraniemen tyyli on hauskan lakonista ja vauhdikkaita käänteitä maustaa musta huumori. Kohelluksen taustalla on kuitenkin vakavia aiheita ja koskettavia kohtaloita. Romaanin alku ei ihan saanut minua mukaansa parhaalla mahdollisella tavalla, mutta jossain vaiheessa huomasinkin uppoutuneeni tarinaan ihan täysillä. Kirjailijalla on paljon hyviä havaintoja ja herkullisia ilmaisuja, kuten tissiposki tai lähiötuomas! Plussaa ylipäätään kevyestä epäkorrektiudesta, joka tekee romaanista kivalla tavalla erilaisen ja vähän rohkeankin.
Lue myös, mitä Leena Lumi, Kirjan pauloissa, Rakkaudesta kirjoihin ja Kirsin kirjanurkka kirjoittivat teoksesta viisi vuotta sitten. Ensi torstaina kirjasta keskustellaan lukupiirissämme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti