Nämä tuttujen ihmisten hengentuotteet jaksavat aina vain jännittää. Mitä jos en ymmärrä niitä? Mitä jos en osaa lukea niitä oikealla tavalla (jos sellaista edes on), mitä jos tulkitsen lukemaani liikaa tuntemani kautta? Mitä jos en osaa kirjoittaa teoksista tarpeeksi fiksusti? Oululaisen Riika Ruottisen teoksesta postaamiseen liittyy vielä sekin hermostuttava seikka, etten ole koskaan aikaisemmin kirjoittanut runoista. En ole kovin monta runoteosta elämäni aikana edes lukenut!
Unestani heräsin on kaihoisa, paikkaansa hakevan kirjoittajan tuotos. Ajatuksista ja kokonaisuuksista voi lukea läpi useita vuosia. Nämä runot ovat kypsyneet hitaasti, ja vaikka useissa kohdin kyse onkin hetkistä ja välähdyksistä, ne peilaavat elämää pidemmältä matkalta. Runoista huokuu vahvoja tunteita, mutta kokonaisuus on ilmava ja kevyt, paikoitellen tulisempi, mutta pääosin herkkä.
Tässä parhaita paloja:
Lasinsiruina tuikkivat hangen reunat
kun kuutamo niihin heijastaa
ja ulkona tuoksuu jo maa.
(runosta Näitä valoja minä rakastan)
En kysynyt lupaa heidän jumaliltaan
enkä koskaan kadottanut
hyvää tahtoani.
Kenen vuoksi olisin pahoillani?
(runosta Hengitys)
Teemat kumpuavat hyvin henkilökohtaisista kokemuksista, näin ainakin minä luin niitä. Runojen ääni kokee itsensä usein ulkopuoliseksi, eikä löydä aikuisten maailmasta paikkaansa tai sellaista olemusta, jota aikuistelta odotetaan. Rinnalla kulkee lapsi ja ihmetys tämän maailmasta. Somemaailman sokerikuorrutetut elämät saavat ansaitsemansa, ironisen osansa. Luonto yksityiskohtineen on vahvasti läsnä lähes jokaisella sivulla ja sen ihmeet ovatkin usein niitä kauneimpia hetkiä.
Vapauden, juurettomuuden tai levottomuuden tunne leimaa monia runonpätkiä. Runojen minän on vaikea löytää oikeaa osoitetta tai sopivaa tilaa, tarve kulkea on suuri. Tässä oli ehkä se pinta, johon minun oli lukijana helpointa tarttua. Sää- ja luontohavaintojen lisäksi. Tyyli vaihtelee, mutta ääni on yhtenäinen. Entisenä oululaisena tunnistin runoista vanhan, rakkaan kotikaupunkini, mutta voi olla että vain oletin!
Riika Ruottisen runoteos on kaunis niin sisältä kuin ulkoakin. Hänen mietteistään voi lukea samannimisestä blogista Unestani heräsin. Hannan kirjokansi on niinikään postannut tuoreesta teoksesta. Onnea Riikalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti