Minna Rytisalo: Rouva C.

Minna Rytisalo 2018. Gummerus. 376 sivua. Oma ostos.

Tuuleen sai huutaa niin paljon kuin keuhkoista lähti mutta puhuri heitti sanat takaisin, monesti nurin käännettyinä niin että hyvät ja tärkeät ajatukset olivat muuttuneet pilkaksi. 

Rytisalon toinen romaani on herättänyt (ainakin sosiaalisessa mediassa) keskustelua siitä, millä tavalla ja millaista fiktiota kirjailija saa kirjoittaa historiallisista henkilöstä. En lähde puimaan asiaa tässä sen enempää, totean vain omalta osaltani, että romaani on fiktiota, vaikka sen tietyt reunaehdot olisivatkin faktaa. Näin ollen romaanin henkilöistä tai tapahtumista ei välttämättä kannata vetää yhteyttä todellisuudessa eläneisiin henkilöihin. Rytisalo avaa omaa kirjallista prosessiaan kirjan jälkisanoissa mm. näin: Minun Minnastani tuli tällainen, todellisen maailman historiallisesta Minna Canthista en enää tiedä.

Nimensä mukaisesti Rouva C. on avioliittoromaani ja keskittyy Minna Johnsonin ja Ferdinand Canthin parisuhteeseen, sen sävyihin, tasa-arvoon ja tilaa antavaan rakkauteen, jota riitti alusta loppuun. Se kertoo nuoresta omapäisestä ja omanarvontuntoisesta naisesta, joka pettyy ensimmäisen seminaarivuotensa lopulla Jyväskylässä ja on vähällä jäädä kauppa-apulaiseksi isänsä yritykseen Kuopioon. Yhteys älykkääseen lehtoriin kuitenkin palaa ja syttyy vähitellen rakkaudeksi. Opinnot jäävät joka tapauksessa kesken ja menee jonkin aikaa ennen kuin kotioloista, synnytysten, talonrakentamisen ja epävarmuuden keskeltä työntyy esiin se Minna, josta me kaikki olemme niin ylpeitä.

Minnan sisällä tuuli kaatoi puita ja lennätti oksia. Oli alkanut myrsky joka ei loppuisi milloinkaan.

Romaanissa Ferdinand on se täydellinen aviopuoliso, joka mahdollistaa rohkean ja tulisieluisen maailmanparantajan ilmaista mielipiteensä ja olla esillä. Kuka tietää, millaista Minnan elämä olisi ollut vanhakantaisemman ja perinteisemmän miehen rinnalla. Luonnontieteilijänä Ferdinand on ihanan utelias ja luotsaa perhettään maalaisjärjellä, jaksaa Minnan rinnalla tämän masennuskaudet eikä pelkää uudistuksellisten mielipiteiden aiheuttamia puheita. Sillä niihin Minna törmää, menettää ystävänsäkin, epäilee kykyään vaikuttaa naisten asemaan, mutta ei anna periksi. Köyhyydestä noustaan vain, jos tytötkin pääsevät kunnon kouluun, jos piioille opetetaan biologian ja taloudenpidon perusasiat, ja jos miehet saataisiin kauemmaksi alkoholin kurimuksesta. Raskaaksi tulemiseen vaaditaan kaksi, useimmiten vain yhden halu, mutta nainen on se, joka kantaa seuraamukset. On niin paljon, johon Minna haluaa vaikuttaa.

Kohtu ei ole kohtalo, se ei saa olla ---

Rouva C. on ihastuttavaa luettavaa. Rytisalo kirjoittaa kaunista tekstiä, jota on vaivaton lukea ja joka vie heti mennessään. Vaikka kyseinen avioliitto onkin varsin täydellinen, on tarinassa runsaasti tasapainottavaa tulta ja vastoinkäymisiäkin. Minnan tahto puskee läpi, mieli on välillä musta eikä ikääntyminen ole helppoa. Ja kun on kyseessä Rouva Canth, ei yhteiskunnalliselta otteelta voi välttyä. Romaani avaa mielenkiintoisia yksityiskohtia luokkaeroista, asumisen tasosta, säätyläisten asenteista, pukeutumisesta ja - tietysti - eri-ikäisten tyttöjen ja naisten asemasta, siitä mikä on kenellekin soveliasta ja hyväksyttyä käytöstä. Minna rikkoo rajoja niin että paukkuu. Avioliittokuvauksen lomassa kulkee mukana Minnan ystävyyssuhde samaan aikaan seminaarin aloittaneeseen Floraan ja se, millä tavalla suhde kestää asenne-erot. Flora on kuin peili, jossa nuori Minna näkee ensin itsensä, mutta vuosia myöhemmin jotain aivan vierasta.

---he oliva tässä yhdessä, nuoret rouvat, luentosalin penkeiltä lehtoreiden rouviksi repäistyt, lupauksensa rikkoneet ja Cygnaeuksen pettäneet tytöt, joiden piti tehdä jotain ihan muuta kuin lapsia.

Kirja on ollut blogimaailmassa(kin) kamalan suosittu. Tässä muutama esimerkkipostaus: Kirsin Book Club, Kulttuuri kukoistaa, Kirja vieköön! ja Kirjan pauloissa.