Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut

Evie Wyld. 2013. Englanninkielinen alkuteos All the Birds, Singing. Suomentanut Sari Karhulahti. Tammi 2016. 284 sivua.

Joskus käteen osuu kirja, jossa on jotain mihin ei ole törmännyt pitkään aikaan, tai peräti jotain ihan uutta. Evie Wyldin kohdalla osasin epäillä jotain tällaista jo blogiarvioiden perusteella. Onneksi huokailin kirjan kohdalla äänekkäästi kirjakaupassa niin joulupukki tiesi tuoda juuri oikean lahjan! Mitä se jotain sitten on?

Toinen raadeltu ja kuiviin vuotanut lammas, jonka sisälmykset eivät olleet vielä jähmettyneet ja joka höyrysi kuin vesihauteessa kypsennetty jouluvanukas. Ympärillä tepasteli käheä-äänisiä ja kiiltävänokkaisia variksia, ja kuin huidoin niitä kepillä, ne lensivät puihin tarkkailemaan minua, levittelemään siipiään ja laulamaan, jos niiden rääyntää voi lauluksi sanoa.

Nuori nainen, Jake Whyte, on muuttanut muutama vuosi aikaisemmin jollekin karulle Britannian saarelle. Hän elää visusti yksin, välttelee kyläläisiä ja hoitaa viittäkymmentä lammastaan. Jake pelkää. Hän herää öisin risahduksiin, huutoihin, askeleisiin ja pitää vasaraa tyynynsä alla. Joku tai jokin on tappanut häneltä kaksi lammasta. Ovatko syypäät kylän nuoret vai metsänrajassa asusteleva kettu? Jake epäilee jotain muuta, jotain isompaa. Hänen ainoa toverinsa tilalla on Koira, kunnes eräänä yönä lampolasta löytyy parrakas mies, joka kaipaa yösijaa. Lloyd jää taloon, auttaa lampaiden pidossa ja pitää seuraa, vaikkei Jake sellaista tiennyt kaipaavansa. Vähitellen nainen rentoutuu eikä säikähdä enää miehen kosketusta olallaan.

Vuosia aikaisemmin Jake on lähtenyt kotoaan Australiassa. Mustasukkaisuudesta aiheutunut vahinko paisuu niin suureksi, ettei tytöllä ole enää asiaa kotiin. Hän oppii tienaamaan elantonsa miesten yksinäisyydellä ja tylsyydellä, vaikka ammatinharjoittamisessa on varjopuolensa. Vanha Otto tekee Jakelle ehdotuksen. Hänellä on lammastila, jossa kaivataan naista ja apuria. Lupaavan alun jälkeen Jake tuntee olonsa vangituksi ja lähtee taas pakoon.

Kaikki laulavat linnut on jännitysromaani, joka sytytti himon ahmaista se kerralla. Sen pimeässä, väkivaltaisessa ja pelkojen täyttämässä maailmassa on jotain hurmaavan rosoista kauneutta. Siksi sitä ei voinut ihan kerralla ahmaistakaan. Tuulinen, vähäeleinen maisema, aavikon kuumuus tai maastopalon vyöry pakottivat hidastelemaan ja nautiskelemaan samalla kun elämän vähemmän kauniit yksityiskohdat aiheuttivat puistatuksia. Wyldin kieli on toisaalta lyyristä, toisaalta niin rehellistä kuin vain rankka elämä on. Jos Jaken tarina pitäisi kuvailla äänin, olisi siellä koiran haukkua, lintujen raakkumista, kärpäsiä, portaiden natinaa, tulen pauhua, lampaiden määintää ja raskasta hengitystä. Jos tarina olisi hajuja, se olisi vastasyntyneitä karitsoja, viskiä, pesemättömiä miehiä, palanut ruumis ja eritteitä lakanalla. Ja silti kaiken yllä on pilkahdus toivoa, odottamatonta hellyyttä, luonnon suloja ja varovaista huumoria.

Me molemmat katsoimme Koiraa, joka heilautti häntäänsä verkalleen ja käänsi sitten kuonon kohti kukkulan lakea sen näköisenä, että ajatteli muita asioita.

Romaani liikkuu ajallisesti kahdessa tasossa. On nykyaika saarella, vaaniva otus, Lloyd ja Koira. Joka toinen luku palaa ajassa taaksepäin aikaan Australiassa, taaksepäin kulkien. Näin tapahtumien seuraukset ovat lukijalle selvillä jo tarinan alkaessa, mutta syyt paljastuvat vasta vähitellen. Pala palalta selviää, mitä Jaken nuoruudessa tapahtui ja miksi hän pelkää ja pakenee.

Kaikki laulavat linnut on voittanut EU:n kirjallisuuspalkinnon ja Helmetin haasteessa se sopii sen (16) lisäksi kohtiin: (1) kirjan nimi on kaunis, (2) kehuttu kirjablogeissa, (5) siinä liikutaan luonnossa, (10) kansi on kaunis, (17) kannessa on sinistä ja valkoista, (23) käännöskirja, (41) kannessa on eläin ja (48) aihe josta tiedän hyvin vähän = lampaankasvatus!

Muualla: Rakkaudesta kirjoihin, Reader, why did I marry him?, Lukutoukan kulttuuriblogi, Tuijata ja Eniten minua kiinnostaa tie.