Klassikkohaaste: James Joycen Dublinilaisia

Kirjabloggaajien kolmas klassikkohaaste kokoaa tänään blogimaailmaan runsaasti postauksia kirjallisuuden klassikoista. Haastetta emännöi 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogin Marile ja blogista voi käydä katsomassa, mitä kaikkea täksi päiväksi on luvattu lukea.

Oma valintani oli omassa hyllyssäni nököttävä James Joycen Dublinilaisia. Vuonna 1914 julkaistu, mutta jo seitsemän vuotta aikaisemmin kirjoitettu novellikokoelma sai odottaa vuoroaan, sillä Joycella oli siitä kiistaa kustantajien kanssa. Joyce oli päättänyt kirjoittaa kaupunkilaisista realistiseen, kaunistelemattomaan tyyliin, eikä se miellyttänyt romantikkoja.

Tämä klassikko on todellakin realistinen kokoelma kaupunkilaisia: läsnä ovat eri yhteiskuntaluokat, lapset, nuoret, aikuiset ja vanhukset. Monenlaiset ammattikunnat, ihmissuhteet ja yhteisöt vilisevät novellien sivuilla. Dublinin kadut, kapakat, kirkot ja kodit tulevat lukijaa lähelle hyvin seikkaperäisissä kertomuksissa. Yksityiskohtia rakastava Joyce kuvailee mielellään myös hahmojensa ulkonäön ja vaatetuksen, luonteenpiirteistä puhumattakaan.

Kukin novelli on itsenäinen tarina, mutta paikoin löytyy hahmoja, jotka yhdistävät kertomuksia toisiinsa. Viidentoista  novellin aihepiirit käsittelevät muun muassa lapsuuden seikkailuja, nuorten miesten rohkeutta, kapakkakeskusteluita, tanssiaisia, uskon asioita ja politiikkaa. Niissä on samaan aikaan mukana niin yksittäisen hahmon näkökulma kuin katsaus yhteiskuntaan yleiselläkin tasolla. Etenkin keskiluokan tarinoissa vilisevät viittaukset teatteriin, kirjallisuuteen, musiikkiin ja taiteisiin ylipäätään.

Novelleissa ei hirveästi tapahdu, ne ovat pikemminkin katsauksia keskeltä elämää. Eihän arki todellakaan noudata alkuja ja loppuja. Hyvin arkisia ovat myös Joycen henkilöt. Heitä ei ole kuvailtu romanttisen kauniiksi tai rohkeiksi, vaan he ovat ihmiskunnan kirjoa ryppyineen, punaisine otsineen, kaljuuntuvine päineen tai tosikkomaisine töksähdyksineen. Eikä heidän elämänsä ei yleensä ole kovin helppoa. Vasta 25-vuotiaan kirjailijan kerronta on lämmintä ja hieman filosofistakin.

Heikki Salojärvi on ansiokkaasti suomentanut teoksen uudelleen muutama vuosi sitten ja täytyy sanoa, että suomennoksen kieli tekee kerronnasta raikasta ja nykyaikaista. Kertomuksia lukiessa on vaikea kuvitella, että niitä on kirjoitettu Euroopan toisella laidalla yli sata vuotta sitten. Ihmiset ja puheenaiheet ovat olleet loppujen lopuksi niin samanlaisia kuin nytkin. Tarkkanäköisellä Joycella on ollut kosketuspintaa niin pelloilla juoksentelevien poikien leikkeihin, juopuneiden miesten kotimatkoihin kuin menestyneisiin muusikoihinkin.

Nappaan tällä kirjalla Helmetin haastekohdan 38: Jossain päin maailmaa kielletty kirja. Ei ehkä ihan kielletty, mutta kovasti estetty kuitenkin! Myös ystäväni Elina ja Kaisa ovat lukeneet kirjan.

James Joyce. 1914. Englanninkielinen alkuteos Dubliners. Basam Booksin pokkari 2015. 240 sivua.