Nimipäiväänsä viettää tällä viikolla myös Sari Peltoniemi. Kuulin kirjailijasta, kun selvitin saamelaisiin liittyvää kirjallisuutta Kansojen juurilla -haastetta varten. Kuulen kutsun metsänpeittoon on lyhyehkö romaani nuorille, mutta tempaisi mukaansa myös aikuisen lukijan.
Ysiluokkalainen Jouni on kadonneen äitinsä puolelta kolttasaamelainen. Hän ei ole paljonkaan ajatellut juuriaan ennen kuin yliluonnollisen oloinen naishahmo alkaa ilmestyä hänelle, ensin metsässä, sitten kotikaupungissa. Jouni uskaltautuu kertomaan pelottavista tapahtumista ala-asteaikaiselle opettajalleen, jolla on paljon tietoa saamelaistarinoista. Amuletti ja nurinpäin puetut vaatteet auttavat vain hieman, eikä turvaksi lehahtanut huuhkajakaan pysty suojelemaan Jounia loputtomiin. Mikä ihme häntä vetää metsänpeittoon?
Nuortenkirjallisuudeksi tarinan tunnistaa monista nuorille niin ilmeisen tärkeistä yksityiskohdista. Ysiluokkalaiset haaveilevat omasta bändistä, ovat hirveän epävarmoja kahden kesken tyttöjen seurassa ja ulkonäöstään ylipäätään, tarkkailevat toistensa eettisiä vakaumuksia ja pelkäävät pilkkaa. Myös suhteet vanhempiin vaikuttavat hyvin tyypillisiltä. Se, mikä nuorisossa jäi kuitenkin vaivaamaan, oli täydellinen sometuksen puute. Kai sitä harrastettiin jo jossain määrin vuonna 2011 tai hieman ennen? Kirjassa kaverukset nimittäin mainitsevat pari kertaa vain tekstiviestit.
Minulla oli jo hieman aavistusta, mitä tarkoittaa kutsu metsänpeittoon, sillä siihen viitattiin Venla Hiidensalon Karhunpesässä, jonka luin aiemmin keväällä. Peltoniemen teos vahvisti käsitystäni ja kuvasi sen hyvin seikkaperäisesti. Ilmiö on mielenkiintoinen, eikä varmasti pelkästään saamelaisten mytologiaa, sillä suhde metsään on (ollut) niin vahva etelämpänäkin Suomessa.
Lukaisin kirjan yhdessä iltapäivässä, mutta jotain sellaista tarinassa on, että ajatus metsänpeitosta, tarinan ja toden sekoittumisesta kiehtoo ja niistä voisi lukea enemmänkin. Vuonna 2014 Laivakellolla palkitun Peltoniemen kieli on mukaansatempaavaa ja vaikka vähäinen sivumäärä jätti osan teemoista hieman vajaiksi, kokonaisuus on toimiva, hahmot miellyttäviä ja annos saamelaiskulttuuria maustaa siitä mielenkiintoisen.
Arvosteluja myös mm. blogeissa Notko, se lukeva peikko ja Risingshadow. Kansojen juurilla -haasteen lisäksi kuittaan tällä Helmetin haasteen kohdan 46: Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja.
Luin tämän kirjan jatko-osan, Haltijan poika, joka toimi itsenäisenä aivan mainiosti. Sari Peltoniemi on suosikkinuortenkirjailijoitani. Suomu on aivan loistava ja luetan sitä vuosittain oppilailla, samoin Ainakin tuhat laivaa -novellikokoelmaa.
VastaaPoistaOn aivan mahtavaa, että saamelainen mytologia otetaan käyttöön kirjallisuudessa. Toimii!
Pitääpä kokeilla joskus muitakin Peltoniemen teoksia! Kiitos!
Poista