Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana

Chimamanda Ngozi Adichie. 2009. Englanninkielinen alkuteos The Thing Around Your Neck. Otava 2011. Suomentaja Sari Karhulahti. 261 sivua.

Luulin jo kirjoittaneeni nigerialaissyntyisen Adichien romaanista Kotiinpalaajat, mutta ilmeisesti olenkin lukenut sen ennen blogiaikaani. Olisin mielelläni linkittänyt sen tähän, mutta linkitän sen sijaan Saran postauksen. Sieltä löytyy lisää linkkejä. Adichien novellikokoelma Huominen on liian kaukana käsittelee nimittäin suurilta osin samoja teemoja, joista Kotiinpalaajissakin on kyse.

Etenkin korkeastikoulutettuja nigerialaisia on muuttanut maan levottomuuksien vuoksi runsaasti viime vuosikymmenten aikana niin Iso-Britanniaan kuin Yhdysvaltoihinkin joko opiskelujen ajaksi, joksikin aikaa töihin, aviopuolisen mukana tai pysyvästi. Tässä kirjassa kahdestatoista novellista kymmenen liittyy jollakin tapaa Yhdysvaltoihin muuttoon tai tarinassa viitataan henkilöihin, jotka ovat sinne muuttaneet jossain vaiheessa elämäänsä.

Muutto Yhdysvaltoihin voi olla nigerialaiselle kielen vuoksi luonnollinen valinta, sillä useimmat suorittavat tutkintonsa englanniksi ja puhuvat sitä sujuvasti. Novelleissa tulee esille, miten Nigeriaa vuosikymmeniä vaivannut uskonnollinen, poliittinen ja taloudellinen sekasorto ajaa ihmisiä etsimään tasapainoisempaa elämää. Kulttuuri on kuitenkin hyvin erilainen mistä tahansa näkökulmasta. Vastassa ovat tavat, joiden oppiminen vie pitkän aikaa eikä kotoutuminen ole helppoa.

Hän todella kuului nyt tähän maahan - tähän maahan, missä oli sekä ihasteltavaa että päiviteltävää, tähän maahan, missä saattoi ajaa yöllä pelkäämättä aseistettuja ryöstöjä ja missä yhden hengen ravintola-annoksissa oli ruokaa kolmelle. Nkem kuitenkin kaipaa kovasti kotia, ystäviään ja igbon, joruban ja pidginenglannin sorinaa ympärillään.

Novelleissa havainnollistetaan, miten epäoikeudenmukainen maa Nigeria on, miten korruptio jyllää, uskonnolliset ryhmät taistelevat ja juonittelevat, ja politiikkaan ei voi luottaa. Niin 1970-luvun nälänhätä kuin kristittyjen ja muslimien väliset yhteenotot 2000-luvulla saavat ihmisiä katoamaan ja lähtemään. Poliittisen aspektin lisäksi novelleissa on toki runsaasti myös ihan arkista sukulaisten, rakastavaisten ja naapurien välistä kanssakäymistä, ystävysten keskinäistä mustasukkaisuutta tai vaikkapa sukupolvelta toiselle siirtyviä uskomuksia ja ikiaikaisia tapoja. Sekoitus on hyvin mausteinen.

Viimeinen novelli poikkeaa muista, sillä se sijoittuu noin sadan vuoden taakse aikaan, jolloin valkoiset kristityt taloudellisine ja/tai uskonnollisine motiiveineen olivat vasta tulossa heimoyhteisöjen alueelle. Härkäpäisessä historioitsijassa on siksi samanlaista kaikua kuin Chinua Acheben arvostetussa romaanissa Kaikki hajoaa.

Se, mikä tuntuu yhdistävän kaikkia novelleja (hajujen, makujen, uskomusten, harmattanin, sekasorron ja politiikan lisäksi!) on Adichien melko selvä feministinen ote. Naisten asema tyttärenä, rakastajattarena tai vaimona, miehen vapaus tulla ja mennä, luoda uraa, vanhempien naisten tapa ylläpitää järjestelmää suosimalla perheen poikia - lista on pitkä ja aihe on tuttu myös mm. Jhumpa Lahirin teoksista. Lukukokemuksena tämä novellikokoelma kuitenkaan ei nouse Kotiinpalaajien tasolle. Siitä jää puuttumaan romaanin intohimo ja syvällisyys, vaikka aiheet ovatkin yhtä painavia ja teksti kantaaottavaa. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti!

Lisää voi lukea vaikkapa Kirsin ja Morren arvioista. Kuittaan tällä Helmetin haastekohdan 27: Afrikkalaisen kirjoittama.