Laura Gustafsson: Korpisoturi

Laura Gustafsson. 2016. Korpisoturi. Into. 257 sivua.

Ahma on mies, joka on päättänyt pelastaa itsensä yhteiskunnan kahleilta ja sivilisaation varmalta tuholta. Hänellä on selviytymissuunnitelma ja näkemys siitä, mikä on maailman tulevaisuus, the end of the world as we know it. Mummulta jäävän perinnön ja nettinörtteilystä oppimiensa taitojen avulla hän muuttaa Itärajalle pieneen, vanhaan mökkiin ja alkaa varustaa itseään maailmanlopun varalle. Säilykkeitä ja kuiva-aineita, runsaasti aseita, pienviljelyä ja marjastamista. Ahmasta sukeutuu aito metsästäjä-keräilijä, omavarainen erakko, joka ei jää kaipaamaan ketään. Maa on se, mistä ja mille hän elää.

Kauan Ahma ei saa nauttia yksinolostaan, sillä rämisevällä Volvolla pihaan ajaa rautakaupan myyjä, Pamsu, ja tekee itseään tykö. Pellon auraamisessa Ahmaa auttaa Linnea, itsenäinen ja toimelias nainen, joka odottaa lasta linnassa istuvalle puolisolleen. Kun Suomen sähkönjakelu katkeaa ja yhteiskunta alkaa oikeasti romahtaa, muodostuu koomisesta kolmikosta ja Ahman nettitoverista Kapusta tiimi, jonka täytyy löytää keino selvitä läpi kylmän talven. Ruokavarastot hupenevat, lapsi syntyy, kyläläiset uhkaavat väkivallalla eikä kirkkokaan suostu enää jakamaan ryynejä kansalle. On mietittävä, mistä voi uhrata ensimmäisenä ja kenestä on vähiten hyötyä.

Korpisoturi on riemullista luettavaa siitäkin huolimatta, että sen sanoma on pelottava, skenaario kaiken romahtamisesta lyhyessä ajassa niin kammottava. Gustafssonilla on vakavaa kerrottavaa niin luontosuhteestamme, riistokapitalismistamme, hierarkioistamme kuin ihmisluonnosta ylipäätään. Kirjailija kertoo asiansa kuitenkin niin kurittomalla tavalla, että välillä on pakko nauraa. Ahma on ärsyttävä sovinisti, mutta hellä ja tahtomattaan huolehtivainen. Linnea herättää kunnioitusta, kun taas Pamsu edustaa kaikkea typerää ja ajattelematonta. Elämä maailmanlopun metsässä aiheuttaa absurdeja tilanteita, napakkaa keskustelua ja huvittavaa suukopua. Henkilökuvaus on osuvaa ja mahtuupa metsänlaitaan yksi utelias sikakin.

Kapealla tiellä joku juntti ajaa kahdeksaakymppiä ohi liian läheltä, tööttäileekin vielä mennessään. Rauha sielussaan Ahma ajattelee post-apokalypsia, jolloin valtaosa ihmiskunnasta on kuollut. Kuinka mahtavaa silloin onkaan pyöräillä.

Korpisoturi tuntuu pelottavan ajankohtaiselta ja Gustafsson on tehnyt perusteellista työtä luodakseen Ahman taistelusta realistisen. Linkolamainen elämäntyyli ei ole kovin helppo omaksua, mutta kaikista löytyy yllättäen kykyä oppia. Kirjassa yhdistyy onnistuneella tavalla tätä totista asiaa, tragikoomisuutta, rumuutta ja hellyyttä. Kerrassaan yllättävä teos, vaikka täytyy sanoa, etten Huorasadun kirjoittajalta ihan perusromaania odottanutkaan!

Kuittaan teoksella Helmetin haastekohdan 5: Kirjassa liikutaan luonnossa. Korpisoturista lisää: Lukutoukan kulttuuriblogi, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjanurkkaus ja Reader, why did I marry him?