10.7.2017

Blake Crouch: Wayward Pines. Ei pakotietä

Blake Crouch 2012. Englanninkielinen alkuteos Pines. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Tammi 2015. 330 sivua.

Jollakin tapaa innostukseni lukea jotain Blake Crouchilta liittyy Lukupino-blogiin, mutta en enää muista miten. Olisiko kirjailijan haastattelu vai jokin kirjapostaus keväältä? No, joka tapauksessa, laitoin siis nimen mieleeni, ja kun kirjakaupan alelaarista sain tämän kirjan edullisesti, poimin sen mukaani. Myyjä oli aivan liekeissä ja varoitti, ettei trilogian ensimmäinen osa tule riittämään! Mitenkäs minun kävikään?

Wayward Pinesia markkinoidaan ihmisille, jotka rakastivat Twin Peaksia, Lostia tai Salaisia kansioita. Kyseessä on kylä tai pieni kaupunki, josta ei ole pakotietä. Nämä voi päätellä jo kirjan nimestä, joten en paljasta mitään olennaista. Kaupunkiin päätyy salaisen palvelun agentti Ethan Burke, joka nurmikolta herätessään ei alkuun muista, kuka on, missä on ja mitä on tapahtunut. Hänet viedään sairaalaan, jossa hänelle ei kerrota juurikaan enempää. Lompakkoa ja puhelinta ei löydy mistään. Sinnikkäänä miehenä Burke alkaa selvittää, mikä tämä pahaenteiseltä vaikuttava kaupunki oikein on ja miksi tuntuu siltä, ettei kukaan halua tehdä yhteistyötä hänen kanssaan.

Crouch kirjoittaa takuuvarmasti myyvää tekstiä ja onhan Pinesista jo tehty TV-sarja. Burken kamppailu pienessä kaupungissa on täynnä vastoinkäymisiä, yllätyksiä, järkytystä ja kipua. Sankarimme on vakavasti loukkaantunut ja välillä häntä hakataan lisää, mutta mies juoksee pakoon, kiipeää vuoristossa ja peittoaa lauman nälkäisia petoja omin pikku kätösin. Ei mitään, vaikka välillä silmissä sumenee ja nukutusaineen vaikutus on jo alkamassa. Niin, jos rivien välistä voi jotain päätellä, niin meno oli minun makuuni jo hieman överiä.

Tarinan taustalla on kuitenkin mielenkiintoinen kuvio, joka selviää vasta ihan lopussa. Ja tietysti halu selvittää kaikki outous ja salamyhkäisyys on se, miksi kirjaa ei voi laskea käsistään, vaikkei se muuten niin kovin hyvä ollutkaan. Koukuttava kyllä, vauhdikas ja nopea käänteissään, mutta jopa bestselleriksi hieman liian heppoinen ja telkkarimainen minun makuuni. En siis usko, että jatkan tämän trilogian parissa, mutta voisin aivan hyvin kokeilla Crouchilta jotain muuta!

Arviot myös blogeissa Rakkaudesta kirjoihin ja Järjellä ja tunteella. Helmetissä sijoitan tämän kohtaan 23: Käännöskirja.

2 kommenttia:

  1. Crouchilta kannattaa lukea kirja nimeltään Pimeää ainetta! Se oli mielestäni hurjan jännittävä seikkailu liittyen rinnakkaismaailmoihin.

    VastaaPoista