Elena Ferrante. 2011. Italiankielinen alkuteos L'amica geniale. Loistava ystäväni. WSOY. 2016. Suomentanut Helinä Kangas. 362 sivua.
Vaikka hän näytti hennolta, kaikki kiellot menettivät voimansa hänen edessään. Hän tiesi, kuinka ylittää raja joutumatta koskaan todella vastaamaan sen seurauksista. Lopulta ihmisten oli pakko antaa periksi ja vasten tahtoaan jopa kehua häntä.
Elena ja Lilan lapsuus on raisua. Perheet asuvat vaatimattomassa, likaisessa korttelissa, jossa riidellään, juonitaan, piestään vaimoja ja lapsia. Lila on vikkelä kintuistaan, rääväsuu tyttö, joka ajautuu helposti kahnauksiin ja saa selkäsaunoja. Lila on kaikkien yllätykseksi kuitenkin luokan terävin. Koska köyhässä korttelissa ei kaikilla vanhemmilla ole varaa lähettää tyttöjään keskikouluun, jää Lila lahjoistaan huolimatta vaille koulutusta, kun Elena saa mahdollisuuden jatkaa eteenpäin.
Ystävänä Lila on se, joka saa Elenan uskaltamaan enemmän ja kilpailemaan suosiosta. Tytöistä kasvaa kaksi hyvin erilaista nuorta. Silti he ovat toisilleen tärkeimmät, he vetävät toisiaan puoleensa ja kertovat toisilleen kaiken, vaikka ystävyys ei aina olekaan itsestäänselvyys. Lilalle on tärkeää nostaa köyhän suutariperheen sosiaalista elintasoa. Veljensä kanssa hän tekee isältään salaa töitä täydellisen kenkäparin eteen ja haaveilee yrityksen laajentamisesta.
Elena puolestaan on se, joka jatkaa keskikoulun jälkeen aina lukioon saakka. Perheen varattomuudesta huolimatta hän saa keskittyä pänttäämiseen, ja ajan myötä Elenalle valkenee, että se onkin juuri oikea tapa luovia elämässä eteenpäin, kohti jotain parempaa. Siinä missä Lilalle riittää elämä kotikorttelissa, Elenalle tietää, että hänen on päästävä pois vanhakantaisen ja väkivaltaisen alueen ulottumattomiin.
"Sinä olet minun loistava ystäväni, sinun pitää tulla paremmaksi kuin kaikki muut"
Loistava ystäväni on upea mikrotason kuvaus sodanjälkeisestä Napolista, sen kurjuudesta ja noususta, mutta ennen kaikkea niistä vanhoista ajatusmalleista ja tavoista, joiden puristuksessa etenkin naiset elävät. Tytöt ovat jatkuvasti isoveljiensä ja vanhempiensa valvovan silmän alla, pojat ja miehet ovat välittömästi valmiita tappeluun naisen kunnian vuoksi. Kaikesta huolimatta Elenalla, kuten muillakin tytöillä, on romanttisia haaveita ja kuvitelmia. Nuoren naisen elämä on täynnä draamaa ja jännitystä.
Ferrante kirjoittaa tarinaa, joka imaisee mukaansa jo ensimmäiseltä sivulta, mikä ihmetyttää, sillä teksti ei ole kielellisesti mitenkään poikkeava ja muutenkin turvallista peruskauraa. Kertomuksessa Elenan ja Lilan ristiriitaisuuksista ja elämän monimutkaisuudesta on kuitenkin monta tasoa. Kirjasta löytyy romantiikkaa ja nuoren naisen kasvutarinaa, mutta se on myös ja minulle ennen kaikkea yhteiskunnan ja perinteiden vahva kuvaus. Hiukan ehkä ilmeiselläkin taktiikalla, koukuilla ja käänteillä, Ferrante pitää lukijaa otteessaan, mutta haluan todellakin tietää, miten tarina jatkuu. Tämä oli nimittäin vasta neliosaisen Napoli-sarjan ensimmäinen osa.
Loistavaa ystävääni on luettu jo paljon, mm. blogeissa Leena Lumi, Lukutoukan kulttuuriblogi, Kirjakaapin kummitus ja Reader, why did I marry him? Kirjailija itsekin on mielenkiintoinen tapaus: Italian merkittävimpiä nykykirjailijoita, jonka oikean henkilöllisyyden tietää vain kustantaja!
Kaisa, vetävä lukuromaani, jossa on vahva koukku, joten emme todellakaan voi olla lukematta jatkoa:) Jäikin vielä niin jännittävään paikkaan...
VastaaPoista<3
Niinpä! Varsinainen cliffhanger :)
PoistaTämä on tulossa minullakin lukuun ihan piakkoin. Olen lukenut Ferranten aiemmat suomennokset Hylkäämisen päivät ja Amalian rakkaus, ja niistä tuo ensin mainittu oli todella hyvä. Amalia jäi vähän keskinkertaiselle tasolle, joten on jännää nähdä miten tämä kehuttu sarja-avaus minulle toimii.
VastaaPoistaTässä on teos(sarja) josta riittää monenlaiselle lukijalle. On romantiikkaa, jännitystä, draamaa, arvokasta ajankuvaa ja perinteitä.
PoistaOstin jo seuraavan osan ja toivon, että ehtisin nyt kesällä lukea. Aika paljon on kuitenkin lukulistalla, joten nähtäväksi jää. En tästä Loistavasta ystävästä oikein vielä vakuuttunut, mutta luotan, että jatkossa seuraa jotain suurempaa
VastaaPoistaLöytyihän tämä. ;) Oli näköjään jäänyt kesälomalla huomaamatta. Olen kaikesta niin samaa mieltä. Kielen konstailemattomuus on vakuuttavaa: ei tarvita kielellistä briljeeraamista, jos tarina osataan kertoa. Silti voidaan saavuttaa monia tasoja.
VastaaPoista