Vaikka Kerstin Ekmanin dekkari ei ole kuin 23 vuotta vanha, tuntuu kuin se tulisi jostain toisesta maailmasta. Pohjoiseen Svartvattnetin kylään sijoittuvasta tarinasta puuttuu nimittäin kaikki se, mitä kahdenkymmenen vuoden aikana on ehtinyt tapahtua. Kukaan ei vielä tiedä mitään sosiaalisesta mediasta eikä kylällä huolehdita tietoturvasta. Syrjäisen yhteisön päähenkilöt eivät ole ylitehokkaita suorittajia, eikä pakolaispolitiikkaan viitata sanallakaan. Tapahtui veden äärellä on pysähtyneisyydessään virkistävän rauhallinen ja vanhanaikainen.
Rauhalliseksi ei kuitenkaan voi sanoa teoksen hahmojen sisäistä maailmaa. Kylään on asettunut omalaatuinen sekoitus ihmisiä, jotka kamppailevat olemassaolonsa ja identiteettinsä kanssa. Aikoinaan joen varrella tapahtunut kaksoismurha jättää ihmisiin jälkensä ja vaikuttaa heidän tulevaisuuteensa. Siitä, kuten juuri mistään muustakaan, ei puhuta, mutta tunnelma on ja pysyy.
Kirjan tunnelmaan vaikuttaa vahvasti myös pohjoinen luonto. Luonto on oleellinen osa kylän elämää, sillä on osuutensa tapahtumiin, ja siihen suhtaudutaan tunteella. Erämaat mahdollistavat paon, piilopaikat ja salaisuudet, mutta aiheuttavat yksinäisyyttä ja epäluuloa. Harvassa teoksessa on luonnon kuvaus niin voimakkaassa roolissa kuin tässä kirjassa:
Kolmella ilmansuunnalla hän näki tunturiselänteen, tummat kalliopahdat, mustavalkoiset, yhä lumen peittämät laet jotka olivat kuin riekonrintoja lumenlähdön aikaan, soiden vivahteikkaan vihreyden ja ruskeat rinteet jotka laskeutuivat alas kohti metsämaita. Taivas oli sinivalkoinen, ilma väreili helteisenä ketojen yllä.
Runsaasti palkintoja kerännyttä teosta ei tarvitse lokeroida "vain" dekkariksi tai jännäriksi, vaikka tarina kiertyykin vakavan rikoksen ympärille. Se on vahvimmillaan vankkaa ihmisyyden, syiden ja seurausten pohdintaa, rakkauden ja elämän tarkoituksen etsintää ja olosuhteiden kanssa jaksamista.
Juonen näkökulmasta tarinaa oli kuitenkin välillä vaikea seurata, sillä hahmoja ja paikkoja mainitaan varsinkin alkuun hyvin paljon, ja tarina kulkee useassa eri ajassa. Lukeminen vaatii keskittymistä, mutta jos siihen pystyy (minulle se taisi olla nyt hieman vaikeaa...), saa nauttia taidokkaasta kudelmasta, älykkäästä ihmismielen kuvauksesta ja ennen kaikkea pohjoisen vaikuttavasta luonnosta.
Tämän on varmasti lukenut moni, mutta arvio löytyy ainakin Mustikkakummun Annalta. Kiitos Elinalle kirjasta! Saan tästä kirjasta taas pisteen New To You Reading Challengeen :)
Suosikkejani. Muistan, että tämä oli aikoinaan vaikuttava lukukokemus, mutta en muistanut tuota luonnon osuutta. Ekmanin Sudentalja-trilogiassa luonto on vahvasti läsnä, joten se taitaa olla kirjailijan vahvuuksia.
VastaaPoista