Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella

Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen. 2016. Nainen parvekkeella. Bazar. 299 sivua.

Edelfeltin teos Nainen parvekkeella on löytänyt rakastavan kodin ikääntyvän A. S. Joenmaan kotoa Ruissalosta. Nuori dokumenttiohjaaja Salome ottaa mieheen yhteyttä, sillä hänellä on suunnitteilla dokumentti teoksen synnystä ja taustoista. Ensin Salome matkaa kuitenkin Pariisiin, sillä siellä ovat teoksen arvokkaat, salassa säilyneet luonnokset, Edelfeltin ateljee ja varsinainen tarina. Pariisissa Salomella on myös mahdollisuus selvittää biologisen äitinsä tarina.

Luonnoksista ja maalauksesta ovat kiinnostuneet muutkin kuin Salome. Luonnoksia hallussaan pitävä omalaatuinen taidehistorioitsija kuolee ja Ruissaloon murtaudutaan. Salomesta tuntuu, että häntä seurataan.

Pariisissa vuonna 1883 Edelfeltillä on suhde Virginiaan, naiseen jota hän maalaa. Nainen asuu kahden pienen lapsensa kanssa Edelfeltin luona. On kai jäänyt arvoitukseksi, olivatko lapset Edelfeltin vai eivät. Miehen äiti ei hyväksy suhdetta alhaissyntyisempään Virginiaan ja vähitellen Edelfelt taipuu palaamaan Suomeen yksin. Virginian kohtalo on surullinen, mutta lapset saavat hellän ja rakastavan kodin.

Nuotion ja Soinisen yhdessä kirjoittama kirja koostuu suurelta osin Salomen ja Ruissalossa asuvan Joenmaan välisestä sähköpostikirjeenvaihdosta. Näkökulma Pariisin ja Suomen tapahtumiin on siis heidän. Oman epäilyksensä kuvion aitoudesta esittää Tuomas, miehen aikuinen poika, joka niin ikään asustaa Ranskassa. Onko Salome ollenkaan sitä mitä esittää olevansa? Välillä kertojat siirtyvät Edelfeltin aikaan ja luovat kuvitteellisen tarinan Naisen parvekkeella ympärille.

Nainen parvekkeella on kevyt mysteeri piristävällä, taiteellisella teemalla. Minulle mieleisintä kirjassa olivat katsaukset vuoden 1883 Pariisiin ja siihen, mitä taulun syntyprosessin aikaan on mahdollisesti tapahtunut. Taulun aiheuttaman takaa-ajokuvion rinnalla Salome saa tietää äitinsä viimeisistä vuosista Pariisissa, mikä sitoo hänet toisaalta vahvemmin Ruissalon herrasmieheen, toisaalta antaa hänelle roolihahmona syvyyttä.

Kirjassa on tietyt jännärin tai dekkarin ainekset, muttei sitä jännittäväksi voi sanoa. Rakkaus taiteeseen ja ympäristön kauneuteen tekevät siitä kuitenkin omalla tavallaan vahvan ja antoisan. Jokseenkin kömpelön alun jälkeen teksti paranee ja alkaa viedä mukanaan.

Lisää kirjan taustoista voit lukea Kirsin Book Clubista tai Tuijalta. Myös Krista ja Katja ovat sen lukeneet. Kuittaan tällä teoksella Helmetin haastekohdan 29: Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja.

Kuva: Bukowskis