31.7.2016

Klassikkohaaste: James Joycen Dublinilaisia

Kirjabloggaajien kolmas klassikkohaaste kokoaa tänään blogimaailmaan runsaasti postauksia kirjallisuuden klassikoista. Haastetta emännöi 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogin Marile ja blogista voi käydä katsomassa, mitä kaikkea täksi päiväksi on luvattu lukea.

Oma valintani oli omassa hyllyssäni nököttävä James Joycen Dublinilaisia. Vuonna 1914 julkaistu, mutta jo seitsemän vuotta aikaisemmin kirjoitettu novellikokoelma sai odottaa vuoroaan, sillä Joycella oli siitä kiistaa kustantajien kanssa. Joyce oli päättänyt kirjoittaa kaupunkilaisista realistiseen, kaunistelemattomaan tyyliin, eikä se miellyttänyt romantikkoja.

Tämä klassikko on todellakin realistinen kokoelma kaupunkilaisia: läsnä ovat eri yhteiskuntaluokat, lapset, nuoret, aikuiset ja vanhukset. Monenlaiset ammattikunnat, ihmissuhteet ja yhteisöt vilisevät novellien sivuilla. Dublinin kadut, kapakat, kirkot ja kodit tulevat lukijaa lähelle hyvin seikkaperäisissä kertomuksissa. Yksityiskohtia rakastava Joyce kuvailee mielellään myös hahmojensa ulkonäön ja vaatetuksen, luonteenpiirteistä puhumattakaan.

Kukin novelli on itsenäinen tarina, mutta paikoin löytyy hahmoja, jotka yhdistävät kertomuksia toisiinsa. Viidentoista  novellin aihepiirit käsittelevät muun muassa lapsuuden seikkailuja, nuorten miesten rohkeutta, kapakkakeskusteluita, tanssiaisia, uskon asioita ja politiikkaa. Niissä on samaan aikaan mukana niin yksittäisen hahmon näkökulma kuin katsaus yhteiskuntaan yleiselläkin tasolla. Etenkin keskiluokan tarinoissa vilisevät viittaukset teatteriin, kirjallisuuteen, musiikkiin ja taiteisiin ylipäätään.

Novelleissa ei hirveästi tapahdu, ne ovat pikemminkin katsauksia keskeltä elämää. Eihän arki todellakaan noudata alkuja ja loppuja. Hyvin arkisia ovat myös Joycen henkilöt. Heitä ei ole kuvailtu romanttisen kauniiksi tai rohkeiksi, vaan he ovat ihmiskunnan kirjoa ryppyineen, punaisine otsineen, kaljuuntuvine päineen tai tosikkomaisine töksähdyksineen. Eikä heidän elämänsä ei yleensä ole kovin helppoa. Vasta 25-vuotiaan kirjailijan kerronta on lämmintä ja hieman filosofistakin.

Heikki Salojärvi on ansiokkaasti suomentanut teoksen uudelleen muutama vuosi sitten ja täytyy sanoa, että suomennoksen kieli tekee kerronnasta raikasta ja nykyaikaista. Kertomuksia lukiessa on vaikea kuvitella, että niitä on kirjoitettu Euroopan toisella laidalla yli sata vuotta sitten. Ihmiset ja puheenaiheet ovat olleet loppujen lopuksi niin samanlaisia kuin nytkin. Tarkkanäköisellä Joycella on ollut kosketuspintaa niin pelloilla juoksentelevien poikien leikkeihin, juopuneiden miesten kotimatkoihin kuin menestyneisiin muusikoihinkin.

Nappaan tällä kirjalla Helmetin haastekohdan 38: Jossain päin maailmaa kielletty kirja. Ei ehkä ihan kielletty, mutta kovasti estetty kuitenkin! Myös ystäväni Elina ja Kaisa ovat lukeneet kirjan.

James Joyce. 1914. Englanninkielinen alkuteos Dubliners. Basam Booksin pokkari 2015. 240 sivua.

16 kommenttia:

  1. Oi tämä! Huomaan, että kommentoin sinulle melkein samoin kuin Elinalle: olen miettinyt sinun klassikkovalintaasi matkakirjakseni. Dublinilaisia jo pariinkin kertaan, ehkä luen tämän vihdoin seuraavan Irlannin-matkani aikana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä kiva lukea Dublinilaisia, kun kaupunki on minullekin tuttu!

      Poista
  2. Olen hieman vierastanut Joycea, mutta tämähän kuulostaa ihan lupaavalta. Ehkäpä uskaltaudun kokeilemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin että tämä on juuri sellainen Joyce josta kannattaa aloittaa. Minullekin se on eka.

      Poista
    2. Hei taas, blogissani on sinulle haaste. Kiva, jos innostut vastailemaan :).

      http://oksanhyllylta.blogspot.com/2016/08/tietohaaste.html

      Poista
  3. Kiva kun olit mukana klassikkohaasteessa! Joycea olen pariin otteeseen yrittänyt, mutta ei ole tullut mitään. Tämän tekstin ansiosta tuli fiilis, että pitäisi yrittää uudelleen tämän kanssa!

    VastaaPoista
  4. Voi että: sinäkin saat tämän kuulostamaan aivan ihanalle. <3 En ole Joycea lukenut, mutta tämän hankin omaan hyllyyni silloin, kun Elina kirjaa kehui. Ehkäpä tässä kroonisessa Irlanti-kaipuussa olisikin hyvä lukea tämä novellikokoelma, ja sitä kautta nojatuolimatkata ihanaan Dubliniin. Olen myös ainoa bloggaava lukupiiriläisemme, jolla kirja on nyt lukematta, eli jo siksikin on syytä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosi hienoa ajankuvaa ja eiköhän se nojatuolimatkakin onnistuisi!

      Poista
  5. Kuulostaa kiinnostavalta! Haaveilen matkasta Irlantiin, ja Dublinilaisia odottaa jo kirjahyllyssäni matkaseuraksi lähtöä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oivallista matkaseuraa! Toivottavasti pääset pian :)

      Poista
  6. Minulla on tämä(kin) klassikko hyllyssä lukematta, bloggauksesi rohkaisee tarttumaan siihen. Jokin kynnys tässä on, omistan kolme Joycen kirjaa ja yhtäkään en ole avannut. Kirjoittamasi perusteella Dublinilaisia voisi olla hyvä aloitus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on helppo siinä(kin) mielessä, että lukaisee vaikka yhden tarinan kerrallaan.

      Poista
  7. Onhan tämä hieno, aikanaan novellikirjallisuutta uudistanut teos ja edelleenkin tuore. Kirjan tunnelma on juuri tuollainen kuin sanot, ei selviä alkuja tai loppuja, kuten ei oikeassa elämässäkään. Hieno havainto.

    Klassikkohaaste on niin hyvä juttu. Tulee luettua tällaisia helmiä vuosien takaa ja oman kirjahyllyn kirjat saavat kyytiä.

    VastaaPoista