8.3.2018

Naisten aakkoset: A

Onkos parempaa päivää aloittaa naisia muistava ja ylistävä haaste! Olen seurannut jo pidemmän aikaa Naisten aakkosia useammassakin kirjablogissa. Haaste on lähtenyt ilmeisesti liikkeelle jo kolmisen vuotta sitten blogista Tarukirja, jonka innoittamana moni muukin bloggaaja on postannut aakkosesta kerrallaan omassa blogissaan. Ideana on siis nostaa esille kirjailijoita ja muita suosikkeja kulttuurin eri aloilta. Taidan itse pidättäytyä pelkästään kirjailijoissa, joiden etu- tai sukunimi alkaa kyseisellä aakkosella vuorollaan!

A-kirjaimella alkavista kirjailijoista on jo pelkästään tässä pienessä blogissa runsaudenpula. A:lla alkavia etunimiä löydän kymmenen: Alice, Angie, Anilda... Aakkosten ensimmäisellä kirjaimella alkavia sukunimiä on vähemmän, kuusi kirjailijaa, mm. Ala-Harja ja Austen. Vastikään postaamallani Anna-Liisa Ahokummulla on A-kirjain sekä alussa että lopussa. Koska vaihtoehtoja on paljon, valitsen naistenpäivän kunniaksi kirjailijan sekä etu- että sukunimen perusteella!

Alice Munro on yksi valtameren takaisista suosikeistani ja veikkaanpa että aika monen muunkin lukijan. Munro on ehtinyt kirjoittaa uransa aikana seitsemäntoista teosta, joista onneksi valtaosa on suomennettu. Hänen uransa alkoi jo vuonna 1968; tuorein teos Kallis elämä on jo kuuden vuoden takaa ja 86-vuotias kirjailija onkin julistanut sen viimeiseksi teoksekseen. Kanadan arvostetuimpiin kuuluva kirjailija on voittanut lukuisia palkintoja, merkittävimpänä kirjallisuuden Nobel-palkinto vuodelta 2013.

Tästä blogista löytyy kaksi postausta Munron kirjoista: Sanansaattaja ja Liian paljon onnea, molemmat novellikokoelmia. Sanansaattaja on Munron omaan sukuun ja elämään linkittyvä tarinakokoelma, josta olen kirjoittanut muun muassa näin: "Kirjan molemmille osille on ominaista kiehtovien, mieleenpainuvien henkilöhahmojen galleria. Kertomuksissa asetellaan luonteeltaan erilaisia ihmisiä vastakkain, punnitaan heidän tekojensa oikeutusta, verrataan entisaikojen moraalia tai käyttäytymisnormeja nykypäivään ja yritetään samalla kasvaa ihmisinä. Novelleja lukiessa tuntuu kuin jalat olisivat tukevasti maankamaralla, viljaa kasvavassa pellossa, pöllyävällä tienpientareella tai lumihangessa. Vaikka novellit ovat kirjailijalle itselleen osin hyvinkin henkilökohtaisia, ne ovat silti hyvin yleisinhimillisiä ja ikään kuin osa kenen tahansa historiaa."

Liian paljon onnea -novelleissa "keskiössä ovat ihmissuhteet, tunteet ja yllättävät sattumukset, jopa raakuudet keskellä arkea - asiat, joita voi tapahtua kenelle hyvänsä ja milloin vaan. Perheenjäsenten toisiinsa kohdistamat odotukset ja sitä kautta pettymykset ja rakkaus tuntuvat olevan keskeinen teema. Samoin hyväksikäyttäminen, unohtaminen ja ymmärtäminen." 

Kate Atkinson on aika ehdoton brittisuosikkini. Suomessa hänet tunnetaan toisaalta Jackson Brodie -dekkarisarjasta, toisaalta kirjablogien vuoden 2014 Globalia-voittajasta, romaanista Elämä elämältä. Niin dekkareissa kuin romaaneissakin Atkinsonilla on tyyli, jota en voi vastustaa.

Atkinsonin tapa kirjoitaa on omanlaisensa, älykäs ja kuivakkaan humoristinen - koiria unohtamatta! Kuvailin hänen romaaniaan Elämä elämältä mm. näin: "Atkinsonilla on ilmiömäinen taito yhdistää kerrontaan yhtäkkisiä ajatuksia, lainauksia ja dialogia kerronnan ulkopuolelta, silti luontevaksi, täydentäväksi osaksi sitä. Tämä tuo tekstiin yllätyksiä, aina uusia näkökulmia ja useimmiten lukijaa huvittavalla tavalla." Romaanin itsenäisessä sisar- tai jatkoteoksessa Hävityksen jumala rakenne on erilainen ja hieman perinteisempi. Siinäkin kirjailijan ote asioihin on "terävä ja osuva, samaan aikaan armollinen ja lempeä."

Atkinsonin neljännestä dekkarista puolestaan kirjoitin näin: "Pidän kovasti kirjojen älykkäästä, hieman mustasta huumorista, monipuolisesti kuvatuista, mainioista hahmoista, varsin hitaasta ja suorastaan vanhanaikaisesta tunnelmasta ja englantilaisuudesta. Atkinsonin tyyli kirjoittaa on valtavan elävää, ja monin paikoin on pakko pysähtyä ja naurahtaa "Aivan!"." Ihan tasaisen loistavana en tätä dekkarisarjaa pidä, mutta nautinto on silti ollut lukea ne kaikki.

Mikä on sinun A-kirjailijasi?

6 kommenttia:

  1. Voitko kuvitella, että Atkinson on vielä korkkaamatta ja niin tiedän, että hän veisi minutkin mennessään... Munro sen sijaan räjäyttää tajuntani kipunoimaan niin voimallisesti, että en pysty hänen kirjojaan lukemaan kuin yhden vuodessa.

    Alicen lisäksi varmaankin Agatha Christie, Jane Austen ja Aino Kallas kuuluisivat parhaaseen A-sarjaan. Mainio idea ruveta juuri tänään naisten aakkosille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, mun pitää antaa sulle joku Atkinson lainaan!

      Poista
  2. Aloitin Tarukirjassa Naisten aakkoset -haasteen kaksi vuotta sitten ja sain sen päätökseen eilen. Haaste on hyvin vapaa. Jokainen voi muokata sitä miten haluaa, kirjoittaa vaikka pelkästään kirjailijoista kuten sinä. Hyvä idea! Kun olen saanut oman haasteeni valmiiksi, niin minusta on jatkossa mukava seurata muiden haastepostauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laskin siis vuodet väärin! No, eipä se ole vaarallista. Tämä on hieno haasteidea ja kestää aikaa :)

      Poista
  3. Minulla alkaa olla oma haaste loppusuoralla, joten on kiva aloittaa aakkosseurailu taas täällä. :) Atkinsonilta olen lukenut vain pari dekkaria, joista toinen oli aivan huippu (Eikö vieläkään hyviä uutisia?) ja toinen ei kolahtanut yhtään (Ihan tavallisena päivänä). Hävityksen jumala odottelee minulla hyllyssä, joten saa nähdä mihin vaaka kallistuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Atkinsonin dekkarit eivät tosiaan ole tasaisen hyviä. Kovasti jo odotan mitä hän kirjoittaa seuraavaksi, romskua vai lisää dekkareita?

      Poista