André Brink: Tuokio tuulessa

André Brink 1976. Tuokio tuulessa (An Instant in the Wind). Suomentaja Seppo Loponen 1996. WSOY. 350 sivua. 

"Jossakin, jotenkin, pitäisi olla mahdollista koskettaa jotakuta päästämättä enää koskaan irti. Pidellä toista, ei hetken vaan ikuisesti---"

André Brink (1935 - 2015) on yksi merkittävimpiä julkisesti apartheidia vastustaneista kirjailijoista. Tuokio tuulessa on hänen uransa alkuvaiheilta. Olen aiemmin lukenut hänen teoksistaan Hiekkalinnan ja Pirunlaakson, joita voin myös lämpimästi suositella. Kaikki kolme ovat olleet loistavia teoksia, kukin omalla tavallaan. Brink on ihan syystä ollut jo kolmesti ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi. Tuokio tuulessa sijoittuu 1700-luvun valistusaikaan ja sen taustalla on historiallinen tositarina.

Tuokio tuulessa on rakkaustarina. Nuori vaimo, Elisabeth, lähtee miehensä mukana luonnontieteelliselle tutkimusmatkalle Etelä-Afrikan sisämaahan. Hän ei nauti matkasta, vaan kokee jäävänsä ilman miehensä huomiota luonnossa, joka ei merkitse hänelle mitään. Matka on vaarallinen ja pian Elisabeth huomaa jääneensä yksin vankkureiden kanssa. Hänet pelastaa orjuudesta karannut Adam. Pari lähtee pitkälle vaellukselle kohti Kapia, kotikaupunkia. Alun ennakkoluulojen jälkeen pari rakastuu toisiinsa. Välillä rakkaus horjuu, välillä käydään melkoista tahtojen taistelua ja vääntöä. Rakkaus on kuitenkin täynnä hellyyttä, erotiikkaa ja rohkeutta. "Mikä on tapahtunut, on tapahtunut siksi että sinä olet sinä ja minä olen minä."

Vaelluksesta muodostuu rohkea selviytymistarina läpi aavikoiden, savannien, metsien, vuorten ja laaksojen. Luonto onkin hyvin keskeinen elementti tässä teoksessa. Sitä kuvataan hyvin pikkutarkasti hyönteisistä raadonsyöjiin, aamukasteesta meren pauhuun. Maiseman ja sään kuvaaminen korostaa myös välillä päähenkilöiden kulloistakin mielialaa ja jaksamista. Armoton luonto ja kuukausia kestävä vaellus tekee Elisabethista ja Adamista myös riippuvaisia toisistaan.

Elisabethille ja Adamille on yhteistä rohkeus olla alistumatta ajan, sukupuolen ja rodun "edellyttämään" rooliin. Elisabeth on kapinoinut naisen asemaa vastaan jo lapsesta lähtien. "Koskaan et voi tehdä sitä mitä todella haluat koska olet nainen, koskaan et saa tulla siksi miksi tahtoisit koska olet nainen. " Adam puolestaan hyökkäsi isäntäänsä vastaan ja joutui lähtemään pakoon. Romaani tuo hyvin voimakkaasti esiin ihmisten välisen eriarvoisuuden ja sen taustalla vaikuttavat ajatusmallit, joita päähenkilöt itse joutuvat purkamaan ja läpikäymään yhä uudelleen. "Sinä olet orja. - En täällä. - Ei kai se paikasta riipu mikä sinä olet? - Minua pidettiin orjana. Minä en koskaan ollut orja."

Tuokio tuulessa on raastavan kaunis, tyylikäs ja rohkea teos. Olen ollut tietoinen sen sijainnista äitini kirjahyllyssä jo vuosikausia, mutta vasta nyt jokin sai minut tarttumaan siihen. Tämä on niitä teoksia, jotka avaavat silmiä ja opettavat lukijaa sortumatta minkäänlaiseen saarnaan. "Vain yksi asia on tärkeä, se ettei anna periksi. Heille ei koskaan saa antaa periksi."

Teoksesta on kirjoitettu myös mm. blogeissa Anun ihmeelliset matkat, Lukukokemuksia ja vähän muutakin sekä P. S. Rakastan kirjoja. Kuittaan tällä HelMetin lukuhaasteen (katso yltä) kohdat 15 (olen harkinnut lukemista jo pitkään) ja 33 (kirjoittaja on Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolelta).