Colm Tóibín: Brooklyn

Brooklyn (2009). Tammi 2011. Suomentanut Kaijamari Sivill. Keltainen pokkari. 313 s.

Nuoren irlantilaisen Eilisin elämä ja perhe irlantilaisessa pikkukaupungissa saa jäädä, kun hänelle yllättäen järjestetään työpaikka ja asunto Brooklynista. Eletään 1950-lukua ja ansiotyöt Irlannissa ovat tiukassa. Muutoksen aiheuttama jännitys ja jännitteet korostuvat perheenjäsenten välisessä puhumattomuudessa päiviä ennen lähtöä. Eilisin halu suojella kotiinjääviä ikävältä peittoaa hänen oman ikävän tunteensa, joka purkautuu vasta myöhemmin perillä, kun arki - asuminen vuokraemännän valvovan silmän alla ja työ tavaratalossa - alkaa rullata:

"---hän oli haamu tässä huoneessa, kaduilla matkalla töihin, tavaratalossa. Mikään ei merkinnyt mitään. Friary Streetin talossa huoneet kuuluivat hänelle, hän ajatteli, ja niissä liikkuessaan hän oli oikeasti siellä. Kotikaupungissa, kun hän käveli kauppaan tai ammattikoululle, ilma, valo, maa, kaikki oli lujaa ja osa häntä, vaikkei hän olisi tavannut matkalla ketään tuttua. Täällä mikään ei ollut osa häntä. Kaikki oli onttoa, tyhjää, hän ajatteli."

Ahkera puurtaminen ja ymmärtävät ihmiset auttavat kuitenkin Eilisin sopeutumaan. Nuori nainen saa hyvän työpaikan lisäksi opiskella iltaisin, käydä tansseissa ja seurata muotia.  Hän alkaa myös seurustella italialaissyntyisen Tonyn kanssa. Arki on kovin erilaista kuin ennen. Kotoa tulleen suru-uutisen vuoksi Eilis joutuu kuitenkin lähtemään kotikaupunkiinsa meren toiselle puolelle ja joutuu siellä tekemään vaikeita päätöksiä: jatkaako uutta elämäänsä vai palatako vanhaan, joka olisi niin tuttua ja turvallista.

Teos kuvaa hienosti sitä, mitä kaikkea nuorelta naiselta odotetaan, ja miten ympäristö asettaa paineita. Siinä mielessä suurkaupungin ja maalaiskaupungin ero ei ole suurensuuri: sana leviää helposti eikä mikään pysy salassa, kun yhteisö vahtii omiaan niin hyvässä kuin pahassakin. Eilisin kautta kirjailija luo myös hyvin realistisen kuvan maasta- ja maahanmuutosta.

Brooklyn on helppolukuinen ja nopea kirja, mutta jää varmasti mieleen. Eilisin mukana tunteet ovat pinnalla läpi teoksen eikä kirjaa ole helppo laskea käsistään. Olen itsekin muuttanut monesti - ehkä siksi koin Eilisin ikävän ja ulkopuolisuuden tunteet niin kovin tutuiksi. Nyt nekin on puettu sanoiksi. Eilisin tapa havainnoida ympäristöä ja ihmisiä, erityisesti sitä mitä jätetään sanomatta ja mitä ihmisssuhteilta silti odotetaan, on jollain tapaa ikuista ja aitoa. Todella kaunis teos. Osallistun kirjalla HelMetin lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdan 12 (ystäväsi suosittelema kirja).

Risto Isomäki: Kurganin varjot

Kurganin varjot. Tammi 2014. 347 sivua.

Luettuani Isomäen ehkä kuuluisimman teoksen Sarasvatin Hiekkaa (2011), en voinut olla lukematta Jumalan pikkusormea (2009) ja Con ritiä (2012). Kurganin varjoissa Isomäki jatkaa tyylilleen uskollisena. Ekotrilleri on samalla tavalla elokuvamaisen vauhdikas ja viihdyttävä kuin edeltäjänsäkin. Isomäki yhdistelee dekkarimaista jännitystä ja juonenkäänteitä ajankohtaisiin ympäristökysymyksiin, eivätkä romantiikka ja aarteenetsintä ole silti yhtään sivuroolissa.

Kurganin varjoissa saa aimo annoksen yksityiskohtaista tietoa luonnosta, ihmisen tekojen ja luonnonkatastrofien syy-seuraussuhteista, kulttuureista ja jopa kielihistoriasta. Sijoittamalla tarinan lähitulevaisuuteen Isomäki pystyy luomaan kuvaa siitä, mihin tekomme väistämättä johtavat. Kuten aikaisemmissakin teoksissa, lukija tietää, että katastrofi on väistämätön. Kirjailijan tutkijatausta tekee tieteellisten yksityiskohtien kuvauksesta vakuuttavaa, ja luonnontieteelliset ilmiöt ovat jopa pelottavan ajankohtaisia.

Katastrofista huolimatta teos päättyy positiiviseen uteliaisuuteen, eikä Isomäen tapa kertoa hirvittävästä tulevaisuudesta ole lainkaan saarnaava. Teksti imaisee mukaansa jopa niin että se on pakko lukea kerralla, vaikka itse juoni ja ihmissuhdekuviot ovat hyvinkin ennalta-arvattavia. Kuittaan tällä teoksella HelMetin lukuhaasteen kohdan 8 (tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle). (Kuva kustantajan.)

Anilda Ibrahimi: Punainen morsian

Punainen morsian (Rosso come una sposa). Anilda Ibrahimi. Suom. Helinä Kangas. Tammi 2010 (Italiassa 2008). Tammi. Keltainen pokkari. 307 sivua.

Olkoon Punainen morsian eräänlainen harjoittelukappale tälle blogille. Sain sen loppuun sopivasti eilen illalla, joten siitä on helppo aloittaa. Muistaakseni siskoni hyllystä löytynyt teos, joka joutui odottamaan hyllyssä pari vuotta. Olen viime aikoina tutustunut sekä nigerialaisnaisten että amerikanbengalilaisten naisten elämään ja ajatuksiin. Niiden jälkeen oli luontevaa aloittaa teos albanialaisnaisten tarinoista.

Punainen morsian on ikään kuin kokoelma muistelmia ja pikkutarinoita kirjailijan oman suvun naisista. Se on melko perusteellinen katsaus albanialaisen maalaiskylän konservatiiviseen perhe-elämään, nimenomaan naisten näkökulmasta. Avioliitot solmitaan nuorena ja puoliso on perheen valitsema. Maine ja moraali vaikuttavat vahvasti kyläläisten välisiin suhteisiin. Yhteisön paine on valtava ja erityisesti naisten rankat kohtalot jäävät mieleen.

Naisten ja perheiden keskinäisten suhteiden rinnalla tarinoissa on vahvasti läsnä ajan kuva. Albania ei ole tullut kovin tutuksi historiasta eikä mediasta. Siksi oli todella opettavaista lukea, millainen tuo kaiken keskellä oleva, pieni ja vanhoillinen maa on ollut, ja mitä kaikkea sen ihmiset ovat käyneet läpi. Teoksen tarinoissa kulkee mukana kommunismia, islaminuskoa, kahvinpuruista ennustamista, ortodoksiperinteitä ja vanhoja uskomuksia. Niillä on myös voimakas vaikutus arkeen. Teoksen keskeisin hahmo, kirjailijan oma Saba-mummu, hyödyntää rikkaan kulttuuriperinnön aineksia oman mielensä ja perheen tarpeiden mukaan.

Vaikka suvun tarinat ovat osin rankkoja, ne ovat myös osin melko hupaisia. Kirjailijalla on taito kuvata ankeaakin elämää kevyellä tavalla, joka ei tee teoksesta synkkää. Teksti vie mukanaan, vaikka välillä toivoin joillekin tarinoille lisää pituutta tai syvyyttä. Saba-mummu on eräänlainen teoksen selkäranka, jota ilman teksti pirstaloituisi liikaa. Lopuksi kirjailija paljastaakin teoksen olevan ikään kuin kunnianosoitus tuolle vahvalle naiselle. Osallistun tällä kirjalla HelMetin lukuhaasteeseen ja kuittaan kohda 1 (tämän kirjailijan tuotantoa en ole ennen lukenut) ja 28 (kirjan nimessä on väri).