Kale Puonti: Milo

Kale Puonti 2021. Bazar. 269 s. Arvostelukappale. Kuva kustantajan.

Kokenut rikostutkija Kale Puonti aloitti kirjailijan uransa viime vuonna teoksella Manni. Realistisen tuntuinen dekkari aloitti samalla Pasilan myrkky -sarjan, jota Milo jatkaa Mannista tuttuun tyyliin. Kansainvälinen huumekauppa oli aiheena jo ensimmäisessa osassa ja Milon tapahtumat sijoittuvat vain muutaman kuukauden Mannin perään. Pasilassa työskentelevä ryhmä saa tutkittavakseen nuoren naisen katoamisen. Millä tavalla huumeet liittyvät siihen?

Albanialaistaustainen Milo on Suomessa jo yhden vankilatuomion suorittanut ja haluaisi palata kotimaahansa, mutta hänen setänsä lähettää miehen takaisin Helsinkiin pyörittämään suvun huumebisnestä ja perimään viivästyneitä maksuja. Kauppa käy, mutta Milon apulaiset tyrivät liialla hauskanpidolla ja nuori nainen kuolee. Menetetyt mahdollisuudet on korvattava, joten Milo keksii jotain huumeiden tilalle. Onnistuuko hänen juonensa? Saako hän rahansa ja paljon enemmänkin?

Puontin kerronta on jälleen täynnä kokemusta ja realismia, se kuvaa häikäilemätöntä maailmaa, jossa pienetkin virheet kostautuvat ja jossa pienen tekijän henki ei ole minkään arvoinen. Puonti taitaa tietysti myös poliisityön arjen kuvauksen. Rikostutkijoista yksi nousee tämän teoksen keskiöön: Pesonen on pitkän (ja vanhan) linjan poliisi, joka ei pokkuroi eikä aina noudata protokollaa. Silti hänen ansiotaan on, että runsaasti poliisivoimia työllistävä, korkean profiilin tapaus ratkaistaan nopeasti ja vähin vaurioin.

Arvostelin Mannin jälkeen Puontin kieltä hieman kömpelöksi ja viimeistelemättömäksi, mutta tässä toisessa teoksessa kieli on selkeästi parempaa. Kerronta on huomattavasti sujuvampaa - tai sitten olen jo tottunut hänen säästeliääseen ja toteavaan tyyliinsä, joka kieltämättä sopii teemaan erittäin hyvin. Nyt kun Pasilan myrkky on hyvin lähtenyt vauhtiin ja dekkarien maailma alkaa olla minulle tuttu, voisin hyvin kuvitella lukevani kolmannenkin osan. Kai sellainen on tulossa? 

Kirjasta myös näissä blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirjojen kuisketta ja Elämä on ihanaa. Helmetin haasteessa sijoitan tämän Mannin rinnalle kohtaan 48: Kaksi kirjaa jotka kertovat samasta aiheesta. Seinäjoen kirjaston hahmohaasteesta kuittaan juhlijan. Goodreadsin ATY-haaste 42: A mystery or a thriller.

Anne Cathrine Bomann: Agathe

Anne Cathrine Bomann 2017. Tanskankielinen alkuteos Agathe. Suomentanut Sanna Manninen. Gummerus 2020. 122 s. Lainasin kirjastosta.

Tämän kirjan kaunis kansi kiinnitti huomioni vuodenvaiheessa, kun luin blogipostauksia ja vuoden kirjakoosteita. Ohut kirja on luettu muutamassa tunnissa ja joskus tuntuu jopa, että lyhyen tarinan saamat tunnit jäävät ihan eri tavalla mieleen kuin paksun kirjan päivät tai jopa viikot. Toki mietin tämän(kin - mietin samaa edellisessä postauksessani Rajamaasta) teoksen jälkeen, miksei se ollut yhtään runsaampi. Tarinasta olisi nimittäin saanut enemmänkin irti. Silti, erittäin onnistunut pienoisromaani!

71-vuotias pariisilainen psykiatri on urautunut ja suorastaan kyllästynyt työhönsä. Hän laskee tunteja seuraavaan kesään ja viimeiseen työpäiväänsä. Rutiinit vastaanottosihteerin kanssa ovat niin vakiintuneita, ettei sanoja tarvita. Miehellä ei kuitenkaan ole kotonakaan ketään, eikä mitään, mikä innostaisi. Sitä mukaa kun hän kuuntelee asiakkaitaan aina vaan vähemmän, hän alkaa itse saada psykosomaattisia oireita, paniikkikohtauksia ja pelkää kuolevansa liian aikaisin.

Viimeisten työkuukausien aikana tapahtuu kuitenkin kaksi asiaa, jotka vaikuttavat mieheen yllättävän voimakkaasti. Pitkäaikainen sihteeri joutuu jäämään töistä pois kuolemansairaan miehensä vuoksi. Ja ennen kaikkea uusi potilas, Agathe, joka sinnillä keplottelee itsensä psykiatrin asiakkaaksi. Vierailu sihteerin miehen sairasvuoteella ja Agathen terävät havainnot psykiatrin mielentiloista saavat tämän vähitellen poikkeamaan rutiineistaan. Ja niin käy, että jokaviikkoiset hetket Agathen seurassa muuttavat miehen loppuelämän suunnitelmat.

Tarina on hyvin ajaton ja iätön, ja yllätyinkin jossain kohtaa kun tajusin sen sijoittuvan 1940-luvun lopulle. Yksinäisen ihmisen mielenliikkeet, tarve tulla huomatuksi ja tarve löytää elämäänsä merkityksellisyyttä ovat pysyneet ihan samoina. Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää jotain uutta tai aloittaa uudestaan. 

Ajatuksia herättävä miniromaani on luettu myös blogeissa Tuijata, Amman kirjablogi, Annelin lukuvinkit ja Lukupino. Helmetin lukuhaasteessa kuittaan tällä kohdan 44: Kirjassa on reseptejä (tai no, yksi omenapiirakka vain). Seinäjoen haasteen hahmoista kuittaan yksineläjän. Vahvat naiset -haasteessa tämä sopii ainakin ruutuun Kirjan nimessä on naista tarkoittava sana. Goodreadsin haaste: A short book be a new-to-you author.

Terhi Kokkonen: Rajamaa

Terhi Kokkonen 2020. Otava. 192 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Pariskunta on jo palaamassa Lapin-lomaltaan, kun he joutuvat auto-onnettomuuteen ja joutuvat jäämään mökkikylään vielä muutamiksi päiviksi. Näiden päivien aikana paljastuu yksityiskohtia molempien, Karon ja Riston, taustoista ja lomakylän työntekijöistä. Vähitellen myös onnettomuuden syy selviää.

Vahvasti psykologinen Rajamaa rakentuu jännittävällä tavalla aukoille ja ristiriitaisuuksille, joista osa täyttyy tai ratkeaa, mutta osa ei. Kokkonen ei yritäkään selittää eikä kirjoittaa ehjää kokonaisuutta, vaan jättää paljon lukijan itsensä pääteltäväksi. Tässä piileekin yksi romaanin viehätyksistä: Mikä Karon ja Riston parisuhteessa hiertää, mikä on Karon muistinmenetysten taustalla, kuka juo liikaa ja miksi he muistavat onnettomuuden eri tavoin?

Kirjan luettuani mietin toisaalta myös, olisinko halunnut hieman lisää. Tarina haarautuu Karosta ja Ristosta myös lomakylän työntekijöihin, heistä muutaman taustoihin ja unelmiin. Nämä sivuhahmot ovat yhtä lailla kiehtovia ja hyvin rakennettuja, mutta mikä on heidän roolinsa kokonaisuuden kannalta? Heillä ei ole juurikaan kosketuspintaa päähenkilöihin, mitä ehkä odotin jonkin aikaa. Kirjailija antaa ymmärtää, että syy onnettomuuteen tai sen salailuun löytyy kyläläisistä, ja monia muitakin vihjeitä tulee vastaan ilman että niihin palattaisiin lopuksi. 

Onko sivuhenkilöiden tarkoitus rakentaa kuvaa lomakylän keinotekoiseksi rakennetun pinnan alla olevasta, inhimillisemmästä maailmasta menetyksineen, tuskineen ja toteutumattomine unelmineen? Sellaisena onnistunut kuvio, mutta näistä hahmoista olisi saanut irti vielä enemmänkin. Mielenkiintoista romaanin hahmoissa on myös se, miten mielikuva heistä vaihtelee sen mukaan, kenen näkökulmasta kohtausta kerrotaan tai millä tuulella hahmot ovat. Ikään kuin Karon henkinen epätasapaino heijastuisi moniin muihinkin. Teos tarkastelee myös vähitellen muuttuvia voiman, vallankäytön tai tasapainon tiloja, nekin välähdyksittäin ohimenevinä, mutta hahmoihin selvästi vaikuttavina tosiasioina.

Rajamaa on nopealukuinen romaani ja kuin hatara uni, jonka yksityiskohtia yrittää muistaa jälkeenpäin. Se on muutaman päivän mittainen katsaus monen ihmiseen elämään ja tavallaan ihailenkin sitä, ettei se yritä kertoa enempää. On taito jättää oikeat aukot täyttämättä ja lukija hämmennyksen valtaan. Terhi Kokkosen esikoisromaani voitti Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnon - paljon onnea siitä! Teoksesta myös blogeissa Kirsin kirjanurkka, Tuijata ja Kirja vieköön! 

Helmetin lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 21: Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan (talvi). Vahvat naiset -lukuhaasteeseen tämä myös sopii hyvin. Seinäjoen hahmohaasteessa kuittaan tällä hahmon vallankäyttäjä. Goodreadsin haasteessa samoin talvi: A book you associate with a specific season or time of year.

Blogistanian parhaat kirjat 2020

Kirjabloggaajat, -vloggaajat ja -grammaajat ovat äänestäneet jälleen menneen vuoden parhaista kirjoista. Kirjoille on annettu pisteitä neljässä eri kategoriassa, jotka ovat Blogistanian Finlandia, eli vuoden 2020 paras kotimainen romaani, runokokoelma, sarjakuva tai novellikokoelma. Globaliassa ääniä saavat Suomessa vuonna 2020 julkaistut, alunperin ulkomailla ilmestyneet teokset. Blogistanian Tieto-palkinto annetaan kotimaiselle tietokirjalle ja Kuopus lasten- tai nuortenkirjalle. 

Kirja hyllyssä osallistui näistä Finlandian, Globalian ja Kuopuksen äänestykseen. Blogistanian tulosten alla omat ääneni. Paljon onnea kaikille voittajille!

  

Blogistanian Finlandian voittajakolmikko:

Anni Kytömäki: Margarita - 25 pistettä

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa - 23 pistettä

Marisha Rasi-Koskinen: REC - 22 pistettä

Lisätietoja ääntenlaskijablogista Kirsin Book Club.

Minun ääneni ja postaukseni kirjoista:

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa - 3 pistettä

Tiina Laitila Kälvemark: H2O - 2 pistettä

Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä - 1 piste

 

Aikaisemmin Blogistanian Finlandian ovat voittaneet Pajtim Statovcin Bolla (2019), Olli Jalosen Taivaanpallo (2018), Rosa Liksomin Everstinna (2017), Minna Rytisalon Lempi (2016), Laura Lindstedtin Oneiron (2015), Anni Kytömäen Kultarinta (2014), Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (2013), Aki Ollikaisen Nälkävuosi (2012) ja Katja Ketun Kätilö (2011).

 

Blogistanian Globalian voittajakolmikko:

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet - 17 pistettä

Colson Whitehead: Nickelin pojat - 11 pistettä

Tommy Orange: Ei enää mitään - 10 pistettä

Lisää aiheesta ääntenlaskijablogissa Kirjamies. 

Minun ääneni ja postaukseni kirjoista: 

Colson Whitehead: Nickelin pojat - 3 pistettä

Maja Lunde: Viimeiset - 2 pistettä

Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija - 1 piste

 

Aikaisemmin Blogistanian Globalian ovat voittaneet Margaret Atwoodin Testamentit (2019), Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton (2018), Hanya Yanagiharan Pieni elämä (2017), Sadie Jonesin Kotiinpaluu (2016), John Williamsin Stoner (2015), Kate Atkinsonin Elämä elämältä (2014), Haruki Murakamin 1Q84 (2013), Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi (2012) ja Sarah Watersin Vieras kartanossa (2011).

Blogistanian Kuopuksen voittajat. Kolmannen sijan jakaa kolme teosta. Lisää tietoa Yöpöydän kirjat -blogista.

J. S. Meresmaa: Dodo

Sarah Crossan: Kuunnousu

Anja Portin: Radio Popov

Margeret Rogerson: Kirjojen tytär

Angie Thomas: Mun vuoro

Minun ääneni ja postaukseni:

Maria Lassila: Eeva ja Harmaakaapu - 3 pistettä

 

Aikaisemmin Blogistanian Kuopuksen ovat voittaneet Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli (2019), Magdalena Hain Kolmas sisar ja Maria Turschaninoffin Maresin voima (2018), Angie Thomasin Viha jonka kylvät (2017), Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin (2016), Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä (2015), Jenna Kostetin Lautturi (2014), Aino ja Ville Tietäväisen Vain pahaa unta (2013) ja Annukka Salaman Käärmeenlumooja (2012).

 

Blogistanian Tiedossa parhaiksi teoksiksi valittiin tänä vuonna:

Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti - 14 pistettä.

Noah Trevor: Laiton lapsi - värikäs lapsuuteni Etelä-Afrikassa - samoin 14 pistettä. 

Maria Pettersson: Historian jännät naiset - 9 pistettä.

Lisää tietoa blogista Todella vaiheessa. 

 

 

 

Aikaisemmin Blogistanian Tiedon ovat voittaneet Matilda Gustavssonin Yhdeksästoista jäsen (2019), Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin (2018), Koko Hubaran Ruskeat tytöt (2017), Mari Mannisen Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (2016), Bea Uusman Naparetki - Minun rakkaustarinani (2015), Minna Maijalan Hellä, herkkä, hehkuvainen - Minna Canth (2014) ja Tuula Karjalaisen Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta.

Jenni Linturi: Mullojoki, 1950

Jenni Linturi 2020. Gummerus. 248 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Eletään 1950-luvun taitetta, ja nuorella Olavi Puolakalla on tulevaisuus avoinna. Yliopisto-opinnot ja -elämä Helsingissä voisivat johtaa vaikka mihin, hänellä olisi lahjoja maineeseen ja menestykseen. Mutta sitten Martta tulee raskaaksi. Nuoret menevät nopeasti naimisiin ja muuttavat Malmilta Hämeeseen Mullojoelle. Pienelle maalaispaikkakunnalle lähtevät myös Olavin äiti ja veli. Martan äiti jää Malmille palvelemaan suvun toista taloa.

Se on vain avioliitto. Ei sen tarvitse merkitä kaiken loppua.

Olaville Mullojoen ja Käkelän keskikoulun pitäisi olla vain väliaikaista. Eihän hän ole vielä maisterikaan. Äitikin näkisi hänet mielellään jossain, mihin ei itse ihan yltänyt. Ikääntynyt näyttelijä yrittää syntyvien lastenlasten kautta täyttää tyhjiötä tai pettymystä, jonka ura toi. Miksi Olavin pitäisi tyytyä samaan? Mutta niin vaan käy, että ikään kuin jotain vastaan kapinoidakseen Olavi jää Mullojoelle. Tyytymättömyys ja levottomuus nousee välillä pintaan, purkautuu Marttaan ja lapsiin.

Siinä missä Olavin mielenliikkeet ovat helposti seurattavissa ja epäloogisella tavalla järkeenkäypiä, Marttaa on vaikeampi lukea. Hän alistuu, toivoo ja rakastaa. Vauraan perheen pojan naiminen ei kuitenkaan tee hänestä yhtään enempää. Hän on Mullojoellakin palvelija, anoppinsa pilkan ja miehensä tuulenpuuskien kohde. Mutta miltä Martasta tuntuu? Hän pysyy usein vaiti myös ystävänsä Annan seurassa. Vasta kun Olavi tekee aviorikoksen, Martta pystyy osoittamaan mieltään tavalla, joka vaikuttaa perheen tulevaisuuteen.

Romaanissa on paljon mielenkiintoisia paineita ja ristiriitoja. Miten Olavin kuvataitelijaenon entiset avioliitot ulottuvat Mullojoen ja Olavin nykyisyyteen? Mitä ovat ne pienet valtataistelut keskikoulun sisällä, jotka saavat Olavin jäämään? Missä kulkee se hiuksenhieno raja Olavin välinpitämättömyyden ja rakkauden välillä - sillä kaikesta huolimatta avioliitto kestää. Varpaillaan pitää myös Olavin veli Kalevi, joka on saanut sodassa osuman päähän. Lapsekas ja impulsiivinen mies koskettelisi mielellään Marttaa ja puhuu törkeitä, hänen tekemisissään on jotain pahaenteistä. Mikä on hänen roolinsa kokonaisuudessa?

Linturin teos kuvastaa hyvin 1950-luvun tunnelmia, kun sodasta on selvitty, mutta arvet ovat vielä kipeät. Sitä voimakkaampia ovat kuitenkin ihmismielen sisäiset kamppailut, epävarmat päätöksenteot, vastuun kantaminen ja sen pakoilu, sitoutuminen ja sen vaikeus. Olavin ylimielisyys ja ahdistus toistuvat ja kertautuvat työteliään ja kuuliaisen Martan jäädessä varjoon. Myrskyn ainekset ovat jatkuvasti läsnä, mutta ne jäävät ihmisten sisälle.

Romaanista myös näissä blogeissa: Tuijata, Kirjan jos toisenkin sekä Raijan kirjareppu. Kauniista kannesta jälleen kerran kiitos Jenni Noposelle, jonka kansitaide on aina yhtä upeaa. Helmetin haasteessa kuittaan tällä kohdan 10: Kirjan nimessä on numero. Seinäjoen kirjaston haasteesta kuitataan hahmo opettaja. Goodreadsin 52 kirjan haastekohta 14: A book set in a made-up place. Vahvojen naisten haasteeseen tämä sopii myös hyvin.