Satu Rämö: Hildur

Satu Rämö 2022. WSOY. Kovakantisessa 364 s. Luin BookBeatista. Kuva kustantajan.

Lomareissun dekkariputki jatkuu. Kotimaan helteet vaihtuivat marraskuun lumisateiden piiskaamaan Islantiin, kun aloitin Islannissa asuvan Rämön uuden dekkarisarjan. 

Teoksen nimihahmo ja päähenkilö Hildur on kolmekymppinen rikospoliisi, joka työskentelee ja asuu Luoteis-Islannissa, vuonojen ja matalien vuorten kirjomalla, harvaan asutulla alueella. Pienellä paikkakunnalla on poliiseja vähän ja vakavampian rikoksia tehdään harvoin. Luonto ja hyvässä kunnossa pysyminen ovat Hildurille voiman lähde, sillä välillä hänelle iskee raskas olo. Näin on ollut jo kauan, ainakin siitä lähtien kun hän lapsena menetti molemmat pikkusiskonsa. 

Länsivuonoille saapuu poliisivaihtoon suomalainen Jakob, josta tulee Hildurin työpari. Jakobin kautta lukija pääsee ihmettelemään paikallisia tapoja, uskomuksia ja tietysti saaren historiaa. Rämö kuljettaa Islanti-tietoutta sujuvasti osana tarinaa, eivätkä juonen sisään kirjoitetut tietoiskut erotu irrallisina, vaan sopivat hyvin osaksi muuta kerrontaa. Ne ovat onneksi myös hyvin mielenkiintoisia tiedonjyväsiä!

Rikostutkinta lähtee liikkeelle vanhasta poliisin tutusta, joka löytyy murhattuna lumivyöryn alta. Samoihin aikoihin Reykjavikissa surmataan menestyvä, mutta vihattu asianajaja. Kummankin miehen tiedetään hyväksikäyttävän haavoittuvassa asemassa olevia, mutta onko heidän luonteenlaadullaan kuitenkaan mitään tekemistä heidän kuolemansa kanssa? Valitettavasti nämä kaksi eivät jää ainoiksi kuolemantapauksiksi. Yksi murhista tulee hyvin lähelle Hilduria, samoin kuin tutkinta hänen pikkusiskojaan, joiden katoaminen 25 vuotta sitten nousee kipeänä muistona pintaan.

Henkilökohtaisen elämän haasteet ovat saaneet Jakobinkin lentämään syrjäisille vuonoille. Työpari löytää pian yhteisen sävelen, kun toinen surffaa kylmillä aalloilla ja toinen kutoo islantilaisia villapuseroita. Molemmat harrastukset ovat niinikään mukavasti osa teoksen tunnelmaa ja luonnetta. Tumman meren ennakoimattomien aaltojen kesyttäminen ja isoon monimutkaiseen neuletyöhön keskittyminen voimaannuttavat ja auttavat elämän solmujen purkamisessa. 

Marraskuiset sääolosuhteet luovat teokseen tietysti oman jännityksensä. Lumivyöryt uhkaavat mökkialueita ja retkeilijöitä, välimatkat ovat pitkiä ja hitaita myös autoilijoille, ja nopeasti kinostuvassa hangessa on vaivalloista tarpoa. Kuolemantapaukset eivät kuitenkaan liity säähän, vaan niillä on mielenkiintoinen yhteys pienen kansakunnan suppeaan geneettiseen kasaumaan. Siinä mielessä Islanti on ollut pitkään kuin Suomi. 

Virkistävä yksityiskohta Rämön dekkarissa oli poliisilaitoksen esihenkilö, jolla on realistinen asenne työhön ja arkeen, eikä hän edellytä alaisiltaan jatkuvaa venymistä ja yli-inhimillisyyttä. Paljon saattaa vaatia kuitenkin itseltään Hildur, mutta veikkaan että tulevissa jatko-osissa hänen vierellään kulkee edelleen leppoisa ja ymmärtäväinen Jakob. Uskoisin, että jatkossa selviää myös lisää Hildurin pienten siskojen kohtalosta. Haluan ehdottomasti lukea näistä hahmoista lisää!

Kirjasta myös blogeissa Kirsin kirjanurkka, Tuijata ja Kirsin Book Club. Helmetin lukuhaasteessa kuittaan tällä kohdan 6: Kirjan on kirjoittanut minulle uusi kirjailija. Goodreadsin vuosihaasteessa tämä menee kohtaan 24: A book related to inclement weather. Seinäjoen kaupunginkirjaston paikkahaasteeseen kirjasta löytyy mökki (14).

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta

Camilla Grebe 2017. Ruotsinkielinen alkuteos Älskaren från huvudkontoret. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2017. Kirjassa 507 s. Luin BookBeatista. Kuvakaappaus BookBeatista.

Emma työskentelee vaateliikeketjussa, jonka toimitusjohtajan Jesperin kanssa hänellä on suhde. Jesper haluaa etteivät toimittajat saisi vihiä suhteesta ja siksi se pidetään salassa. Eräänä iltana, kun pariskunnan olisi tarkoitus juhlia kihlautumista, Jesper ei tulekaan, eikä Emma saa tähän yhteyttä enää lainkaan. Naisen elämä lähtee luisumaan alamäkea, hänen omaisuutensa ja lopulta kissakin katoaa, ja hän menettää työpaikkansa.

Poliisit saavat tutkiakseen Jesper Orren kotoa löytyneen nuoren naisen murhan. Tapaus muistuttaa kymmenen vuotta aikaisemmin selvittämättä jäänyttä murhaa, mutta mitään muuta yhteyttä ei löydy. Tutkimusryhmä pyytää avukseen käyttäytymispsykologin, Hannen, joka tarttuu tapaukseen hanakasti. Hän on juuri jättänyt kontrolloivan aviomiehensä ja pohtii murhan lisäksi omaa tulevaisuuttaan. Hänellä on diagnosoitu varhainen dementia ja unohdus nakertaa jo itsevarmuutta. Selviääkö Hanne enää työstään?

Murharyhmässä työskentelevän Peterin ja Hannen välillä on tapahtunut jotain kaunista menneisyydessä, mutta onko heistä kumpikaan siinä kunnossa, että pystyy kohtaamaan toisen ja tunnustamaan ikävänsä. Menneisyyttään käy läpi myös Emma, samalla kun yrittää saada yhteyden Jesperiin. Emman lapsuus alkoholismin varjossa on ollut rankka, eivätkä hänen välinsä vasta kuolleeseen äitiin olleet hyvät. Teinivuosina tapahtui jotain, mistä hän ei selvästikään ole päässyt yli.

Olen lukenut Greben teoksia sekalaisessa järjestyksessä ja nyt, tästä tavallaan sarjan ensimmäisestä osasta, oli kiva lukea taustoja mm. Hannelle, jonka muistan jostakin jälkimmäisestä kirjasta. Samoin pukeutumiseen panostava Manfred tutkii jotain myöhemmin kirjoitetun kirjan tapausta, mutta täysin itsenäisiä teokset silti ovat, eikä sekalainen lukujärjestys ole haitannut millään tavalla.

Kun Hanne tulee mukaan tutkimuksiin, niin rikoksen kuin teoksen muutkin psykologiset tekijät nousevat pintaan. Emman ja Jesperin omalaatuisen suhteen, luonteenpiirteiden ja käyttäytymisen lisäksi mielenkiintoinen ilmiö on Hannen ja hänen aviomiehensä välinen suhde. Vallankäyttöä, heikomman hyväksikäyttöä ja kontrollointia molemmissa tapauksissa. Valitettavasti niin Hanne kuin Emmakin joutuvat kamppailemaan myös muistinsa kanssa. Onko siihen luottamista?

Olen kovasti pitänyt näistä Greben dekkareista, joissa on hyvin rakennettu henkilökaarti ja psykologisella tavalla jännittävät juonikuviot. Syyllinen löytyy useimmin sieltä mistä sitä vähiten odottaisi. Tapaukset ovat rankkoja, jopa raakoja, mutta rikosten vastapainoksi on paljon menneisyyden tapahtumia, jotka tuovat tarinoihin runsaasti inhimillistä syvyyttä.

Linkkejä muihin blogipostauksiin: Kirsin Book Club, Kirsin kirjanurkka ja Kirja vieköön! Helmetin lukuhaasteessa tämä menee kohtaan 11: Tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä (ei ihan). Goodreadsin haasteessa tämä sopii kohtaan 2: A book connected to a book you read in 2021. 

Elly Griffiths: Kivikehä

Elly Griffiths 2019. Englanninkielinen alkuteos The Stone Circle. Suomentanut Anna Kangasmaa. Tammi 2022. Kovakantisessa 347 s. Luin BookBeatista. Kännykän kuvakaappaus Tammelta.

Leppoisaa, suorastaan lohduttavaa lomalukemista, irtautumista parhaimmillaan. Vaikkeivat Elly Griffithsin 11 Ruth Galloway -sarjan teosta ole kaikki olleet ihan viiden tähden teoksia, on ihailtavaa miten hyvätasoisena sarja on pysynyt, enkä ole kertaakaan edes miettinyt luenko lisää. Pieni juonipaljastus alempana, joten jos tunnet jo sarjan ja tiedät, mitä ihmissuderintamalla odotellaan pajastuvaksi tässä osassa, älä lue kahta seuraavaa kappaletta pidemmälle tätä postausta.

Tällä kertaa arkeologimme Ruth pakotetaan muistelemaan lähes kymmenen vuoden takaisia tapahtumia Norfolkin marskialueilla, kun arkeologisten kaivausten myötä maasta löytyy jälleen nuoren tytön ruumis. Tapaus ei ole arkeologinen, mutta pian löytyy yhteys Erik Andersseniin, aikoinaan marskimailla kuolleeseen kollegaan, joka oli Ruthille läheinen.

Yhteys löytyy tutkimusten myötä myös vuonna 1981 kadonneeseen 12-vuotiaaseen Margaretiin. Perheen surut ja haavat revitään auki jälleen, eikä kukaan perheenjäsenistä jää ilman epäilyä. Tapaus yhdistää Ruthin ja epäilyttävästi alueelle ilmaantuvan Erikin pojan Leifin Norjasta. Hänet tuntee myös Cathbad, Ruthin druidiystävä, perheenisä ja henkisyyden asiantuntija. Leifissä on jotain huolestuttavaa, mutta onko huoleen mitään syytä? Ehkä omituiset kirjeet ja Margaretin yhteys arkeologeihin ei olekaan sitä miltä se ensin vaikuttaa.

Pian ruumiin löytymisen jälkeen katoaa Margaretin siskon 23 päivän ikäinen tyttärentytär. Tämän nuori äiti on suunniltaan ja tapaus nousee tietysti rikoskomisario Harry Nelsonin ja poliisitiimin työlistan kärkeen. Nelsonista on tullut samoihin aikoihin isä, ja näyttää vahvasti siltä, että hän jää vaimonsa Michellen luokse, vaikka kaipaa myös tyttärensä äitiä Ruthia. Joko Nelsonin tytärten on aika tavata toisensa? Ihmissuhteitaan punnitsee myös Ruth, jonka ei olisi mikään pakko odotella, mitä Nelson päättää.

Lukijoille tutut hahmot ovat menossa mukana, kuten poliisit Judy ja Clough. Tapausten myötä monien traumat ovat vaarassa nousta pintaan. Lapsen katoaminen ja ruumiin löytyminen herättävät perheissä ymmärrettävästi epäluuloja, kaunoja ja pelkoa. Epäluulojaan ja tunteita - kuten Nelsonin ärtyisät isänvaistot - herättää komea Erikin poika Leif. Hänen, Cathbadin ja Ruthin autoretki Somersetin kivikehälle on mystinen, ehkä jopa omituinen, mutta sen seuraukset avaavat lopulta tutkintoja jumittavan ison solmun.

Kuten aina, tässä sarjassa viehättää arkeologia, joka tosin tällä kertaa kääntyy enemmän mystiikan ja tarinoiden kuin tieteen puolelle. Samoin Ruthille tärkeä marskimaa tuo teoksiin oman tunnelmansa. Koukuttavinta on kuitenkin seurata ihmissuhteiden kehittymistä - tai kehittymättömyyttä. Pidän myös siitä miten hahmot syventyvät ja tuntuvat aina vaan tutummilta.

Kirjasta myös blogeissa Luetut ja Kirjasähkökäyrä. Helmetin lukuhaasteessa saan vihdoinkin kuitattua kohdan 3: Kirja jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana - olisi ihana vierailla Ruthin pienessä talossa marskimaan rannalla tai olla mukana arkeologisilla kaivauksilla. Goodreadsin haastekohdista paras on 34: A book with an academic setting or a teacher that plays an importat role.

Merja Mäki: Ennen lintuja

Merja Mäki 2022. Gummerus. Lainasin kirjastosta ja luin loput e-kirjana. Kuva Bookbeatista.

Kirjoitan - tai yritän kirjoittaa - ensimmäistä postaustani kännykällä. Olen lentoasemalla, meillä on luppoaikaa enkä ottanut läppäriä mukaani. Postauksesta tullee todennäköisesti suppeampi kuin normaalisti, mutta kovasti tekee mieli kirjoittaa nyt kun romaani on tuoreena mielessä. 

Ihan alkuun ajattelin että hohhoijaa, taas näitä sotaromaaneja. Hetken jopa mietin jätänkö kirjan kesken. Mutta onneksi en jättänyt, sillä pian tarina alkoi vetää ja jäin siihen ihan koukkuun.

Alli asuu Laatokan rannalla ja haaveilee perivänsä isänsä kalastajan veneet ja ammatin. Tiukkaluontoisella äidillä on kuitenkin omat suunnitelmansa Allin tulevaisuutta varten. Parantajan opinnot jäävät kesken, kun Alli pakenee Sortavalan pommituksia kotiin. Eikä mene kauan ennen kuin perhe joutuu evakkomatkalle kohti Seinäjokea.

Evakkomatkalla kälynsä kanssa Alli oppii vähitellen itsestään ja kyvyistään. Perillä Pohjanmaalla välit äitiin pysyvät viileinä, ja Alli päätyy kälynsä vauvan Lainan kanssa sotasairaalaan töihin. Kesä vauvan hoitajana, puhelinpiikana, arvojärjestyksessä alimpana on rankka, mutta siitä poikii paljon hyvääkin. Allin on löydettävä paikkansa maailmassa, jossa on ankara hierarkia, mahdotonta edetä, ja avoin tulevaisuus.

Raastavan koskettavaksi romaanin tekee toisaalta Allin valtava koti-ikävä Karjalaan ja haasteet ymmärtää pohjalaisia tapoja. Toisaalta lukijan sydäntä riipoo Allin vaikeat välit äitiin ja hurja vastuu, jota hän joutuu kantamaan yksin. Nuori nainen on hyvin yksin olosuhteissa, joissa pienikin tuki tulee tarpeeseen. Valitettavasti sotasairaalan hoitajaparven keskellä ei voi koskaan ennustaa, miltä suunnalta tuulee.

Pidin kovasti kirjassa myös fyysisyyden eri muodoista ja sen kuvauksista. Oli kyse rampautumisesta, arasta kosketuksesta, raskaan työn aiheuttamasta väsymyksestä tai tulehtuneista kantapäistä, kyse oli usein paljon muustakin ja ruumillisuuden avulla ilmi tuli usein enemmän kuin pelkillä sanoilla. Mäen tapa kuvata vartaloa eri tilanteissa oli ihailtavan rehellistä.

Ennakkoluuloihin evakkotyttö törmää tietysti myös. Perhe haaveilee paluusta, mutta palaavatko edes heidän poikansa sodasta, uusiiko sota, pääseekö kotiin enää koskaan? Pohjalaisuuteen Alli tutustuu lähemmin Vilhon kotona, jonne hän pääsee töihin kesän kääntyessä syksyyn. Ristiriitojen ja tunnemyrskyjen sävyttämä syksy näyttää lopulta Allille, missä hänen on hyvä, missä häntä arvostetaan ja missä hänen siipensä pääsevät kantamaan.

Mäen kieli on kuulaan kaunista, joka viipyilee etenkin vesistöissä. Yllä oleva kuvakaappaus on e-kirjasta. Kauniit Laatokka ja Karjala nousevat tasaisen tylsän Pohjanmaan ylitse, pihlajat ovat pyhiä, vanhat loitsut upeita ja lasten kulmakarvoista muistuu tiiransiipi mieleen. Napakkuutta tekstiin tuovat tomerat naiset ja terävä kieli, hellyttä löytyy odottamattomissa paikoissa, yllättäviltä suunnilta.

Upea romaani, ja miten ajankohtaista evakkous onkaan, valitettavasti, aina vaan. Uskon että tämä esikoinen saa huomiota kun bloggaajat äänestävät vuoden 2022 parhaimmistoa! Lisää blogeissa Kirsin kirjanurkka ja Kirjaluotsi. Helmetin haasteessa laitan tämän kohtaan 34: Kirjailijan nimessä on luontosana. Goodreadsin haasteessa tämä menee kohtaan 43: A book set in a small town or rural area.

Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen

Kazuo Ishiguro 2015. Englanninkielinen alkuteos The Buried Giant. Suomentanut Helene Bützow. Tammi 2016. Pokkarissa 378 s. Ostin omaksi. Kuva kustantajan.

Olipas erikoinen romaani! Etsin lomamatkaa varten jotain kevyttä kannettavaa ja kirjakaupan tarjouksesta poimin sitten tämän. Olen aikaisemmin lukenut Ishigurolta ainoastaan teoksen Ole luonani aina, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Fantasia ei ole lempilukemistoani, eikä tämäkään kirja heti imaissut mukaansa. Jotain sympaattista tarinassa kuitenkin oli, sillä en halunnut jättää sitä keskenkään.

Iäkäs kelttipariskunta, Beatrice ja Axl, suuntaavat kotikylästään kohti kauan sitten lähteneen poikansa perään. Heitä on jostain syystä kohdeltu kotikylässä huonosti, mutta he eivät muista syytä, kuten eivät muista paljon muutakaan. Unohduksen sumu on langennut maan ylle ja sen vuoksi kelttien ja saksien on mahdollista elää sovussa rinta rinnan. Kuningas Arthurin aloittamasta rauhanajasta on jo pari sukupolvea, ja jos unohduksen sumu hellittäisi, kansat saattaisivat muistaa kostonhimoisen vihanpitonsa ja kaunat syttyisivät uudelleen.

Tapahtumarikkaalla, vaivalloisella matkallaan Beatrice ja Axl tapaavat taitavan mestari Wistanin, ritarin, jonka tehtävänä on surmata naaraslohikäärme. Lohikäärmeen uskotaan olevan syyllinen sumuun. Wistan puolestaan uskoo tunteneensa Axlin kaukaa menneisyydestään, mutta vanhus ei itse muista mitään. Matkan kokemukset avaavat unohduksen sumua kuitenkin hieman, ja miehen on pakko myöntää, että hänkin on ollut osallisena Arthurin aikaisissa sodissa. Kuninkaan vanha sukulaispoika on edelleen elossa, Sir Gawain, johon matkalaiset myös törmäävät, ja jonka rooli muuttuu yllättäen ihan romaanin lopussa.

Sympaattista romaanissa on vanhusten välinen kiintymys ja rakkaus. Puolisot kohtelevat toisiaan mitä hellimmin ja saavat toisistaan voimaa jatkaa pitkää matkaa. Kuoleman läheisyyttä on käsitelty samoin hyvin hellällä tavalla. On rannassa työskentelevä soutaja ja mystinen venematka saareen, josta ei enää palata takaisin. Kylien asukkailla on paljon uskomuksia ja myytit pysyvät vahvasti elossa sumusta huolimatta.

Ishiguro on valinnut teokseensa erikoisella tavalla hyvin kirjallisen kielen, joka ensi alkuun tuntui jäykältä ja vanhanaikaiselta, mutta johon tottui pian. Se myös loi osaltaan erikoista tunnelmaa. Kiitos siitä myös suomentajalle! Tarinan henkilöiden välillä on muutenkin ritarillisuutta, kohteliaisuutta ja tapoja, jotka korostavat tarinan fiktiivisyyttä, kuin sadussa ikään. Toisaalta väkivallaltakaan ei vältytä, kun vanhukset joutuvat pakenemaan petollisia munkkeja ja ritareiden on miteltävä toistensa kanssa.

Fantasiaa ja tarunhohtoisuutta tuovat soutajan lisäksi myös keijut, jättiläisten pelko sekä tietysti itse lohikäärme. Kuningas Arthurin luoma valtakunta alkaa olla raunioina ja kelttejä uhkaa saksien väkivaltainen laajeneminen. Tämä onkin ainoa historiaan viittava tapahtuma, jonka perusteella voi päätellä jotain aikakaudesta. Sitä tärkeämpää on kuitenkin se, ovatko päähenkilöt valmiita sitoutumaan toisiinsa senkin jälkeen, kun sumu hellittää, ja he pystyvät taas muistamaan menneisyyden arvet ja pahat päivät? Viittaako haudattu jättiläinen naaraslohikäärmeeseen vai menneisyyteen?

Teoksesta myös blogeissa Kirja vieköön!, Kirjoihin kadonnut ja Tähtivaeltajablogi. Helmetin lukuhaastessa laitan tämän kohtaan 40: Kirja sijoittuu maahan, jota ei enää ole (tavallaan ei enää ole). Goodreadsin haastekohdista kuittaan kohdan 49: Book connected to phrase "Here (There) Be Dragons."