Ensimmäinen puoli vuotta kasassa - sopivasti suomalaisen kirjallisuuden päivän aikoihin

Siitä tulee nyt tosiaan puoli vuotta, kun aloitin blogiharrastukseni lukupiirikaverieni Elinan, Saran ja Kaisan esimerkkien innoittamana. Sen ja tällaisen kirjallisen juhlapäivän kunniaksi ajattelin tehdä pientä koontia kokemuksistani ja samalla vastata Saralta jo kesällä saamaani haasteeseen.

Kun lähdin tähän touhuun mukaan, odotin lukukokemusteni syvenevän ja kehittyvän, kirjamakuni laajentuvan ja lukuintoni kohenevan. Toivoin myös, että saisin muualta blogimaailmasta hyviä lukuvinkkejä ja ehkäpä uusia tuttavuuksiakin.

No, ovatko odotukseni täyttyneet?

Lukeminen on ollut hieman erilaista kuin ennen blogiaikaa. Pohdin lukemaani enemmän ja tarkkailen myös itseäni. Sen myötä myös kirjamakuni on laajentunut. Entisestä dekkareiden ahmijasta on muotoutunut lukija, joka nauttii erilaisista teoksista, moninaisista tarinoista ja saattaa jopa vaatia kirjailijalta hyvää tekstiä. Seuraamistani blogeista olen saanut niin hirveästi uusia lukuvinkkejä, että suorastaan ahdistun tulvan keskellä (positiivista ahdistusta!). Eli kyllä, olen mielestäni kehittynyt ja lukuintoni on valtava. Siitä iso kiitos lukublogistiyhteisölle!

Olen lukenut kuuden kuukauden aikana 35 kirjaa eli noin 6 kuukaudessa. Tahti on kaksinkertainen edelliseen elämääni verrattuna, jolloin luin reilut 30 kirjaa vuodessa. Elo-syyskuussa tahti alkoi hirvittää jo itseänikin ja olikin jo hieman liian nopea. Huomaan näin jälkeenpäin, että osa teoksista unohtuu, jos niille ei anna aikaa ennen seuraavaa. Nyt kun syksyn työt imaisevat oman aikansa, lukutahti alkaa selvästikin palautua rauhallisemmaksi. 

Saralta saamani haaste kuului, mitkä kolme bloggaamaani teosta voisin kuvitella lukevani joskus toisenkin kerran. Heti alkuun täytyy sanoa, etten muista olisinko koskaan lukenut yhtäkään romaania kahta kertaa. En näe siihen tarvetta, kun maailman on niin tulvillaan uutta kirjallisuutta :). Mutta koska lupasin tätä pohtia, päädyin seuraavaan:

1. Osa Alice Munron novelleista kokoelmassa Liian paljon onnea. Osa loistavan tarkoista kertomuksista on jäänyt mielen koloihin. Niitä aion selailla uudestaan jonain päivänä.

2. Colm Tóibínin novellikokoelma Äitejä ja poikia. Koskettavia, universaaleja, kauniita hetkiä, joihin tekee mieli ja on helppo palata.

3. Vahvimpia lukukokemuksiani olivat kuitenkin (lukujärjestyksessä) Pauliina Rauhalan Taivaslaulu, jota sain maistella myös teatterissa, Ulla-Lena Lundbergin Jää sekä André Brinkin Tuokio tuulessa. Kaikki keskenään hyvin eri tavoin ihania! Siitä olen kuitenkin ollut ihmeissäni, etten muista puolen vuoden ajalta kuin yhden tai kaksi kirjaa, joista en oikeastaan pitänyt. Onko tämä vain hyvää tuuria vai onko vaistoni toiminut näin hyvin??

Kesällä minua alkoi vaivata aukko, joka minulla selvästikin on kotimaisen nykykirjallisuuden tuntemuksessa. Siksipä kesän jälkeen lukemistoni on ollut voittopuolisesti kotimaista ja sen parissa aion viettää ison osan lopunkin vuotta. Osa valitsemastani kotimaisesta on ollut minulle entuudestaan tuttua (Kari Hotakainen, Riikka Ala-Harja, Tuula-Liina Varis), suurin osa kuitenkin uusia (esimerkiksi kokeneet kirjailijat Johanna Sinisalo, Jari Tervo, Olli Jalonen ja Joel Haahtela). Vaikka kotimaisen keruu on nyt ihan tarkoituksellista, pitkällä listallani on toki runsaasti myös ulkomaista kirjallisuutta.

Lukemistani kirjoista vain viisi on kirjoitettu ennen vuotta 2000, joten on ihan selvää, että olen paneutunut (ehkä osin huomaamattanikin) tuoreisiin teoksiin. Hyvin tuoreelta näyttää myös loppusyksyni: uusina niminä itselleni Asko Sahlberg, Sirpa Kähkönen, Pirkko Saisio, Petri Tamminen, Matti Rönkä ja Elias Koskimies. Tutuista mainittakoon edelleen Kari Hotakainen ja Emmi Itäranta. Vaikea on kai olla erossa myöskään Hertasta ja Normasta!

Lukemisen ja bloggaamisen lisäksi olen jäänyt aivan koukkuun muiden postauksiin. Lähes päivittäistä iloa on lukea, mitä joku blogistikollega ajattelee ja kirjoittaa lukemastaan! ♥