Heidi Köngäs: Hertta

Heidi Köngäs. Hertta. Otava. 2015. 285 sivua.

"Toveruus pitää sisällään kaiken, koko elämän antamisen aatteen käyttöön, eikä yksityisellä halulla, rakkaudella, tahdolla ole mitään merkitystä. Aate on meitä kaikkia voimakkaampi. Sen punainen veto on osa koko maailman työtätekevien verenkiertoa, sen raudanluja tahto ylittää kaikki yksilön pienet pyrkimykset."

Hertta on kertomus kommunistisen liikkeen johtohahmosta Hertta Kuusisesta, hänen elämästään, työstään ja uhrauksistaan kommunistisen vallankumouksen eteen 1930- ja 1940-luvuilla. Se on myös -  ja etenkin - Hertan ja Yrjö Leinon rakkaustarina. Suhde, joka oli täysin aatteelle alisteinen ja aatteen ehdoilla elävä. Hertta on samaan aikaan vahvan poliittinen ja henkilökohtainen tarina naisesta, joka oli monella tapaa uraauurtava ja edistyksellinen, tinkimätön.

Jostain syystä olen lukenut kuukauden sisään jo kolme toiseen maailmansotaan tai sen lähelle sijoittuvaa teosta: Hertta, Kangastus 38 ja Sopimus. Yllätyksekseni en ole aiheeseen kyllästynyt. Nämä vahvat, perinpohjaisesti kirjoitetut tarinat vain lisäävät halua ymmärtää, asettua toisen nahkoihin, nähdä uusin silmin. Kun poliittinen on yhtä aikaa niin maailmaa syleilevää ja niin yksityistä, kun ihmisen uhrauksilla ja kärsimyksillä ei ole mitään rajaa.

Hertta Kuusinen viruu vankiloissa, palelee kymmenien asteiden pakkasessa talvisodan yli ja ikävöi poikaansa. Tuska pojan jättämisestä Moskovaan ja epätietoisuus tämän elämästä kulkevat naisen mukana läpi rakastumisen, vankilavuosien ja poliittisen läpimurron. Ikävästään huolimatta Hertta tekee kaikkensa, jotta kommunistit saavat vankan jalansijan eduskunnassa ja hallituksessa. Hän kirjoittaa puheita, laatii toimintasuunnitelmia, kiertää maata eikä anna periksi.

"En tuhoudu, vaikka yritetään. En lakkaa taistelemasta, koskaan. Porvarit, te ette saa minua."

Aatteen palossaan Hertta ei kuitenkaan näe kaikkea. Hänen rakkautensa Yrjöön on aitoa ja luottavaista, mutta hän ei näe, mistä mies tulee ja miksi hän on siinä. Hän ei näe sitä vakoilun ja juonittelun kudelmaa, jonka seurausta heidän suhteensa on. Lapsesta asti isänsä aatteeseen kasvanut Hertta on myöskin kykenemätön näkemään, mitä Neuvostoliitossa oikeasti tapahtuu. Mitä Stalin tekee ja minkä hänen isänsä, suuri Otto Wille Kuusinen, antaa tapahtua.

Köngäs on luonut mielenkiintoisen ja monitasoisen tarinan, joka koostuu kolmen päähenkilön minä-muotoisista, lähes päiväkirjanomaisista, lyhyistä luvuista. Hertan ja Yrjö Leinon lisäksi äänen saa vakoiluvehkeilijä Esko Riekki. Kolme näkökulmaa samoihin vuosiin ja tapahtumiin tekee tarinasta ristiaallokkoa, kiehtovaa peliä, joissa jokainen on sekä pelaaja että pelinappula. Jokaisen kerrontaa leimaavat pelko, luottamuspula ja ristiriidat. Siinä missä Leino kokee alusta lähtien asemansa uhatuksi ja heikoksi, Herttaa ja Riekkiä yhdistävät usko ideologiaan ja suunnitelmaan.

Kertojista Hertta on väkevin ja vaikuttavin - pitäähän nimihenkilön ollakin. Naiivista uskostaan huolimatta Herttaa ei voi olla ihailematta! Hän on ruumiillinen, seksuaalinen olento, työnarkomaani ja ketjupolttaja, joka pärjää vähällä yöunella ja rakastaa ehdoitta. Ihailemansa Aleksandra Kollontain mallin mukaan Hertta on "uusi nainen, jonka elämässä työ, rakkaus ja seksuaalisuus voivat kaikki olla yhtä aikaa."

Hertta on kiehtova teos politiikan ja rakkauden ehdoista, eikä aikakauden todellisten kokemusten läpikäyminen ole pahitteeksi kuten totesin noiden kahden muunkin teoksen jälkeen. En kuitenkaan ihastunut kirjailijan kerrontaan vaan koin sen turhan tasaiseksi ja toisteiseksi. Lauseet jäivät välillä tönköiksi, vaikka tunteet ja aatteen verevyys hehkuivat läpi. Kerronta jätti kokonaisuudessaan hieman vaisun olon tarinasta, jossa olisi ollut aineksia johonkin voimakkaampaan.

Hertasta ovat kirjoittaneet myös mm. Omppu, Katja, Tuija ja Airi. Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!