Juha Itkonen: Hetken hohtava valo

Juha Itkonen. 2012. Hetken hohtava valo. Otava. 511 sivua.

Erään varsin tavallisen suomalaisen perheen tarina alkaa vuodesta 1964, kun Esko, 26-vuotias perheenisä ja tuleva menestyvä kodinkonekauppias, saapuu Tokion olympialaisiin. 47 vuotta myöhemmin, vuonna 2011, Esko katsoo kiikareillaan amerikkalaisten viimeistä miehitettyä avaruuslentoa Floridassa. Välissä oleviin vuosiin mahtuu paljon sellaista, mitä kenen tahansa elämään olisi saattanut mahtua: lapsia, avioeroja, työntekoa, huolta ja murhetta, lapsenlapsia, uusia alkuja. Hetken hohtava valo on kirja, joka voisi kertoa melkein kenestä tahansa.

Tämän tarinan pääosassa ovat Esko, hänen vaimonsa Liisa ja heidän vanhin poikansa Esa. Eskolla on nuoresta pitäen vankka usko kasvuun ja kehitykseen, tekniikan riemuvoittoon ja kapitalismiin. Ikuinen optimisti pärjää kauppiaana, hänellä on laaja sosiaalinen verkosto ja nimeä pienessä kasvukaupungissa. Esko ihailee Amerikkaa lujasti ja uskollisesti ja tietää, että jonain päivänä joku hänen pojistaan täyttää hänen saappaansa kaupan johdossa.

Liisa alkaa odottaa esikoistaan liian varhain, vahingossa. Hänestä kasvaa Eskon varjossa kiltti vaimo, joka siivoaa miestensä jäljet, kattaa pöydät ja laittaa ruoat valmiiksi. Liisa peittää epävarmuutensa ja pahan olonsa puheliaisuudella ja satunnaisilla viinilasillisilla. Ja onpa hänellä oma salaisuutensakin, jonka avulla pääsee välillä irti. Menee kuitenkin vuosikymmeniä ennen kuin Liisalla on oikeasti aikaa ja mahdollisuutta miettiä, mitä hän itse haluaa.

Esakin päätyy vanhemmaksi nuorena, suhteessa joka ei oikein koskaan alkanut eikä sellaisena sitten kestänytkään. Sen sijaan hän rakentaa maailmaa tyttärensä kanssa, aloittaa idealistisen, uhkarohkean kokeilun paikallislehden parissa ja lopulta, ihan liian nuorena, romahtaa yhdessä 1990-luvun talouden kanssa. Esasta ei tullut isänsä jatkajaa, aatteellisestikin hän kallistui lähemmäksi toista laitaa. Eikä hänelle asti riittänyt isänsä vankkumatonta optimismia, uskoa elämään ja maailmaan.

Hetken hohtava valo on periaatteessa mukava, tutulla tavalla mielenkiintoinen romaani, jota on leppoisaa lukea. Mielenkiintoiseksi sen tekee sen perusteellinen, mikrotason katsaus Suomen lähihistoriaan, etenkin 1960 - 1990-lukujen taloudelliseen, ensin valtavan kasvun ja sitten laman ilmapiireihin, ihmisten arkisiin arvoihin ja valintoihin. Ehkä Esko ei ollut minun isäni, mutta hän olisi saattanut asua naapurissa. Samoin Liisa ja heidän jääkiekkoilevat poikansa.

Kun on kyse perheestä, on tietysti kyse myös ihmissuhteista. Niinpä tämäkin romaani käsittelee vanhemmuutta, miehen ja naisen välistä suhdetta eri vuosikymmenille uskollisena, lasten kasvua ja irtautumista, kansakunnallemme tyypillistä puhumattomuutta ja työntekoon pakemista, avioerojen syitä sekä niitä lausumattomia odotuksia, joiden täyttymättömyys masentaa. Itkosen kuvaus on samaan aikaan kitkerää ja kaunista, levollista ja raastavaa. Tunnelma on melankolinen, mutta toiveikas. Hänen eskonsa ja liisansa ajatuksineen ja arkisine yksityiskohtineen ovat uskomattoman eläviä ja tarkkoja.

Periaatteessa siis mukava romaani ja mielenkiintoiset (joskin hyvin tutut) hahmot ja aiheet, mutta sitä kesti liian kauan. Alku tuntui tahmealta, jossain kohtaa pääsin jonkinlaiseen imuun, kunnes aloin jo toivoa, että historiikki loppuisi. 47 vuoteen mahtuu niin hirveän paljon, ettei kaikesta olisi ollut tarpeen kirjoittaa. Olisin kaivannut keskittymistä massiivisten sivupolkujen ja yksityiskohtien sijaan. Vähemmilläkin muistoilla olisi saanut yhden perheen tarinan kasaan.

Suosittua Itkosta on luettu paljon ja esimerkiksi Katjalla ja Suketuksella on arviot tästä romaanista. Tokion olympialaisten ansiosta saan pisteen Helmetin haastekohtaan nro 31: Olympialaisista kertova kirja.