Ihastuin kovasti Griffithsin Ruth Galloway -mysteerien ensimmäiseen teokseen, Risteyskohtiin, parisen viikkoa sitten ja halusin lukea heti lisää. Teosten maailma pyörii arkeologian, vanhojen luiden, muinaisten uskomusten ja karun marskimaan maisemissa. Loistava yhdistelmä, sillä minun on vaikea vastustaa dekkaria, jonka teemat ovat näin mielenkiintoisia. Januksen kivessä perehdytään rikostutkintaan, joka vie ajatukset muinaisten roomalaisten jumaliin, kynnysten ja oviaukkojen suojelijoihin sekä katoliseen lastenkotiin ja sen asukkaisiin.
Arkeologi Ruth Galloway on jälleen avainroolissa, niin tutkijana kuin uhkausten kohteenakin. Ruthin elämä on heittänyt häränpyllyä sitten edellisen romaanin, eikä selvyyttä monimutkaisiin kuvioihin oikein tule vieläkään. Naisella on salaisuus, jota hän ei ole valmis paljastamaan vielä, ainakaan rikoskomisario Harry Nelsonille. Risteyskohdista tuttu Cathbad on samoin mukana ja uskon hänen pysyvän Ruthin ystävänä jatkossakin. Tällä kertaa Ruthin rakas marskimaa, itäisen Englannin karu rannikkoalue, ei kuitenkaan ole niin keskeinen miljöö kuin aloituskirjassa. Tapahtumat sijoittuvat kaivauksille, jotka häiritsevät vanhan rakennuskompleksin entisöintitöitä Norwichissa.
Kuuluvatko oviaukon alapuolelta löytyvät lapsen luut pienelle tytölle, joka katosi isoveljensä kanssa lastenkodista 1960-luvulla? Vai kuuluvatko ne Annabellelle, joka kuoli sairauteen 1950-luvun alussa? Kuka oli pieni Bernadette ja mitä tekemistä hänellä on rakennustöitä johtavan Spensin perheen kanssa? Millä tavalla kuolema liittyy roomalaisten uskomuksiin ja tapoihin, vai löytyvätkö syylliset kuitenkin katolisesta yhteisöstä?
Ehkä ihastumiseni ensimmäiseen teokseen oli liian voimakas, sillä tämä ei vakuuttanut samalla tavalla. Ruth Galloway on toki tervetullut sankari: urheilullisten, ylikauniiden suorittajanaisten tilalle saapunut hieman ylipainoinen, itsestään epävarma, huonokuntoinen Ruth on ihanan tavallinen ja uskottava. Uskottava ei kuitenkaan ollut itse tarina tai juonenkehittely. Motiivit ja teemat olivat tällä kertaa hieman liian kaukaahaettuja, samoin se miksi uhkausten kohteeksi oli valikoitunut harmiton arkeologi. Ruthin henkilökohtainen elämä sen sijaan ei jättänyt minua vielä rauhaan, vaan saatan joutua lukemaan kolmannenkin osan, joka kuulemma suomennetaan vielä tänä vuonna!
Lisää näissä blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Leena Lumi ja Luetut.net. Sijoitan tämän Helmetin haasteessa kohtaan 11: Kirjassa käy hyvin (päähenkilöille!).
Kaisa, tämä ei ollutkaan ihan yhtä vetävä kuin Risteyskohdat, mutta ihan riittävästi, että aion lukea kaksi muuta tulossa olevaa Ruth Galloway -sarjan kirjaa. Jyrkänteen reunalla ja syyskuussa ilmestyy Kärmeen kirous. Mielettömän kiinnostavaa olla mukana kaivauksilla ja sitten kaikki nämä ihmissuhdeasiat ja just tuo Ruthin eräänlainen tavallisuus.
VastaaPoista<3
Tuskin minäkään pystyn vastustamaan kiusausta :)
Poista