Ajatelkaa, millaista olisi jos ympäri maailman löytyisi ovia, joista sisään astumalla pääsee toiseen maahan, ja siellä toisella puolella olisi aukkoja, joista tupsahdetaan perille. Vaatehuoneiden ovia, puutarhavajoja, hylättyjä varastorakennuksia... Matkustaminen huvin vuoksi tai pakon edessä olisi helppoa, mutta myös yllätyksiä ja pettymyksiäkin täynnä. Sotien ja nälänhätien takia osa ovista olisi tarkoin varjeltuja salaisuuksia, sillä eihän kaikkia sovi päästää lähtemään. Bisnestäkin niillä olisi helppo tehdä.
Luin sattumalta kaksi pakistanilaistaustaisen kirjailijan teosta. Kamila Shamsien Joka veljeään vihaa teki suuren vaikutuksen älykkyydellään. Mohsin Hamidin Exit West on erilainen, mutta laadukas ja ajatuksia herättävä romaani kaikin puolin. Hänen tarinassaan kaksikymppiset opiskelijat Nadja ja Saeed tapaavat ja rakastuvat alkavan sodan keskellä maassa ja kaupungissa, joita ei nimetä, mutta näitähän on, valitettavasti. Niin kulttuurisista syistä kuin myös sisällissodan aiheuttaman ilmapiirin vuoksi nuorten on pidettävä suhteensa salassa pitkään. Eräänä päivänä tilanne on kuitenkin se, että kotimaa on jätettävä. Nadja ja Saeed ovat kuulleet salaisista ovista ja päättävät maksaa siitä, että pääsevät ja joutuvat lähtemään.
[---] niin asia vain on, että lähtemällä maanpakoon ihminen murhaa elämästään kaikki ne, jotka jäävät jälkeen.
Exit West on rakkautta ja luottamusta, yhteen hitsautumista ja yhteistä pärjäämistä. Pakolaisina ollessaan Nadja ja Saeed löytävät uusia piirteitä niin itsestään kuin toisistaankin. Siinä missä rukoilu ja yhteisöllisyys auttavat Saeedia, Nadja pyristelee irti siitä vanhasta jossa ei hänelle ole enää mitään. Eivätkä he ole ainoita pakolaisia. Virta sodan, luonnonkatastrofien ja nälän keskeltä kohti vauraampia maita on valtava. Yhteiskunnat alkavat rakentua uudelleen, keinot ja tasapaino on löydyttävä. Matka sinne on kuitenkin pitkä. Kantaväestöt kapinoivat ja yrittävät häätää tulokkaat, infrastruktuuri jumittaa ja ruokaa on liian vähän. Romaanin rakkaus- tai parisuhdeteeman rinnalla kulkee siis väkevänä kuvaus pakolaisuudesta, sen seurauksista ja eräänlaisesta - mahdollisesta? - visiosta.
Voisi kuvitella, että tällainen ovijuttu tekisi teoksesta maagisen, muttei lainkaan. Hamidin tyyli on hyvin toteava, ikään kuin ovien kautta olisi aina päässyt kulkemaan mantereelta toiselle. Ehkä ne olivat välillä kadoksissa, mutta nyt niitä taas on. Hamid harrastaa järkyttävän pitkiä virkkeitä, valehtelematta jopa puolentoista sivun mittaisia, mutta ne eivät suinkaan haittaa lukukokemusta, vaan tuovat mukanaan intensiteettiä ja vauhtia. Romaani on melko lyhyt, mutta juuri sopivan kokoinen. Riveillä ei ole mitään turhaa, ja lukija voi itse mielessään täydentää loput. Hienoa, että tällainenkin helmi on suomennettu!
Kirjan ovat lukeneet myös Kirjaluotsi ja Oksan hyllyltä.
Tämän lainasin kirjastosta vähän aikaa sitten. Tarina kuulostaa kiehtovalta, täytyy koettaa lukea tämä pian ja todeta itse, miten asiat ovat.
VastaaPoistaOstin juuri Turun messuilta lisää Hamidia! :)
VastaaPoistaKiitos kirjavinkistä. Vaikuttaa todella kiinnostavalta.
VastaaPoistaTämä kannattaa lukea!
Poista