Bongasin Verrosen teoksen kirjaston henkilökunnan suosittelemista teoksista (Helmet-lukuhaasteen viimeinen kohta). Scifi ei ehkä ole ihan lempikirjallisuuttani, ja avartaakseni kirjallista maailmaani osallistunkin tänä vuonna myös muun muassa scifi-haasteeseen. Verrosen romaani sopii haasteeseen kuin nenä päähän ja on lisäksi miellyttävän lyhyt, joten siihen on scifiin tottumattomankin helppo tarttua.
Suomalaistaustainen Lia elää maailmassa, joka on romahtamaisillaan. Tulivuorenpurkaukset ja maanjäristykset lisääntyvät kovaa vauhtia, laavapurkaukset tuhoavat elintilaa, ja pian on päivä, jolloin maailmassa on enää muutamia elinkelpoisia alueita. Ensin ajattelin, että tapahtumien taustalla on ilmastonmuutoskatastrofi, mutta syyt ovatkin jotain paljon suurempaa, kosmisempaa. Vaikutukset tuntuvat koko aurinkokunnassa. Matkalle kohti pelastusta Lian mukaan tarttuu viisi lasta. Yhdessä kuusikko pääsee harvalukuisten onnekkaitten ja etuoikeutettujen joukkoon, avaruuteen. Kun ryhmä palaa takaisin Maan pinnalle, ei mikään ole enää ennallaan. On aloitettava alusta.
Verrosen teos on mukavalukuinen ja tyyliltään ytimekäs. Kirjailija ei juhli pitkillä virkkeillä eikä korulauseilla, mikä toisaalta tekee tekstistä välillä hieman liiankin hätäisen tuntuisen, toisaalta sitä on kiva lukea. Lian ja lasten selviytymismatka on vauhdikas ja täynnä vaaroja. Tarina on helppo kuvitella elokuvamaisena kokonaisuutena, jota kuitenkin hieman häiritsevät runsaat tekniset yksityiskohdat, kuten vaikkapa avaruusaluksen rakenne ja tilaratkaisut. Päähenkilöt ovat sympaattisia, ja etenkin Lian ja lasten välille kehittyvää suhdetta on mukava lukea. Muutenkin romaanissa on toiveikas fiilis, ja päähenkilöiden selviytymiseen uskoo samalla tavalla kuin elokuviakin katsoessa.
En pysty vertailemaan Hiljaisia jokia kirjailijan aikaisempiin teoksiin, sillä en ole niitä lukenut. Joskus haasteisiin osallistuessa tulee vastaan teoksia, joita aloittaessa ajattelee, että luenpa nyt tämänkin, jotta etenen haasteeni kanssa. Motivaatio ei ole kovin sisäinen. Kirjan edetessä sitten kuitenkin huomaa nauttivansa lukemastaan ja lopulta on todella tyytyväinen olo, että kirjallinen sivistys kasvoi tämänkin teoksen myötä. Vuosina 1993 ja 1995 Finlandia-ehdokkaanakin ollutta Verrosta voisin siis kuvitella lukevani toistekin! Ehkäpä hänen tuotantoaan tuntevat paremmin bloggarit, jotka ovat myös arvioineet Hiljaiset joet: Yöpöydän kirjat, Hemulin kirjahylly ja Kulttuuri kukoistaa.
Hiljaiset joet oli toinen lukemani Verrosen teos, sen jälkeen olen lukenut vielä yhden romaanin ja yhden novellikokoelman hänen laajsta tuotannostaan ja tämä on paras tähän mennessä lukemistani. Oli yksi viime vuoden parhaista lukukokemuksista. Mielenkiintoinen kotimainen kirjailija, johon minulla kesti vuosia tutustua ja jonka uutta tuotantoa seuraan mielenkiinnolla.
VastaaPoistaMinun täytyy tunnustaa, että kirjailija oli minulle täysin tuntematon ennen tätä. Ja tämän taisin bongata juurikin scifi-haasteen ansioista :)
PoistaOlen lukenut Verroselta kaiken paitsi neljästä tietokirjasta kaksi. Hän on yksi suomalaisista lempikirjailijoistani, vaikken pidä itseäni erityisesti spefi-fanina. Tämä Hiljaiset joet miellytti minua dystopialle epätyypillisellä toiveikkuudellaan.
VastaaPoistaTeoksessa oli sellaista hienoa rauhan tunnetta, vaikka välillä mentiinkin täysillä. Minäkään en spefia/scifiä juurikaan lue, mutta Verrosta voisin lukea lisääkin.
PoistaKannattaa!
PoistaMinäkin olen ilmoittautunut scifi-haasteeseen, mutta en ole vielä lukenut siihen mitään. Scifi on minulle tosi vieras genre, mutta Verroselta olen sentään jokusen kirjan lukenut aiemmin (en tosin nyt muista, mitä ne olivat). Tämä sinun lukemasi voisikin olla minulle matalan kynnyksen kirja scifi-haasteessa, sillä muistelen pitäneeni Verrosen vähäeleisestä tyylistä.
VastaaPoistaMatalan kynnyksen scifi onkin hyvä määritelmä tälle teokselle! Minun on aina vaikea tarttua scifiin, joskin Johanna Sinisaloa olen hieman lukenut. Hänen novellinsa voisivat myös olla sellainen mitä voisi tottuneempikin kokeilla.
PoistaVerronen on minulle nimenä tuttu, mutta yhtään kirjaansa en ole lukenut. Tämä voisi kiinnostaa kyllä. Kuvauksesi toi mieleeni seuraamani tv-sarjan nimeltä The 100. Siinäkin maapallo on tuhoutunut ja on oltu avaruudessa paossa.
VastaaPoistaMinun täytyy tunnustaa, etten tuntenut Verrosta edes nimeltä ennen kuin bongasin teoksen jostakin, muistaakseni Scifi-haasteen vinkkilistalta. Tämä teos on muuten sellainen, jonka visualisoin mielessäni koko ajan todella vahvasti, joten voisin hyvin kuvitella sen jopa elokuvana :)
PoistaSe olikin kirjaston vinkkilistalta :)
PoistaAivan uusi kirjailija minulle, mutta tämän perusteella voi hyvinkin sopia lukulistalleni. Jännä, etten tosiaan muista edes kuulleeni aikaisemmin.
VastaaPoistaJoo, samoin. Ihmeellistä, miten joku voi jäädä ihan pimentoon, mutta hyvä että nyt on edes jotain luettuna.
PoistaOlen kuullut Verrosen nimen aiemminkin, mutten tiennyt hänen genrensä olevan scifi, luulin että ihan "tavallista" kaunpkirjallisuutta. Menisi minulle siihen haastekohtaan missä pitäisi lukea jotain oman mukavuusalueen ulkopuolelta. En saata nykyään käsittää miten olen teini-ikäisenä ihan vapaaehtoisesti katsoa telkkarista jokusia scifileffoja ;) Kirjoina en niitä silloinkaan lukenut.
VastaaPoistaEn ole ihan varma, millaista Verrosen muu kirjallisuus on, mutta tämä on ihan scifiä. Minä en ole tainnut koskaan lukea scifiä mitenkään intona, vaikka sitten välillä löytääkin ihan hyviä teoksia :)
PoistaVerronen on kirjailija, jonka uraa olen sivusilmällä seurannut, mutta syystä tai toisesta en ole lukenut yhtään hänen kirjaansa. Varmastikin siksi, että kuten tämäkin, ne eivät ole ihan omalla mukavuusalueella, mutta kuten hyvin toteat, mukavuusalueella on hyvä välillä poistua!
VastaaPoistaLukuhaasteissa on se(kin) hyvä puoli, että välillä on pakko poistua mukavuusalueelta. Usein sitten huomaa olleensa turhan ennakkoluuloinen :)
Poista