Tämän pienen romaanin erikoisuuden huomaa viimeistään nukkumaan mennessä. Juuri ennen nukahtamistani ymmärsin olevani sandumaisessa unen ja valveen rajamaastossa, tietysti omissa ajatuksissani, mutta selvästi juuri lukemani vaikutuksen alaisena. Jännää!
Sandun toiseen romaaniin mahtuu paljon, vaikkei sivuja ole kuin 118. Kehystarinana kulkee unenomainen kuvaus nuorista tytöistä tai naisista, jotka uivat ja tanssivat vedessä, joessa joka on kahden maan välissä, maassa joka eroaa naapuristaan kuin välissä olisi monta vuosikymmentä. Kehystarina muistuttaa Euroopan kahtiajakoa ja vierekkäisten naapureiden katseita vastakkaisiin suuntiin. Uimareiden taito ja menestys vie heitä poispäin, mutta onko se ankaran harjoittelun syy vai sen seuraus?
Vesileikkien välissä Sandu kertoo kuuden naisen tarinan. Naiset ovat lähteneet maailmalle, kuka mistäkin syystä. Heitä yhdistää muukalaisuus, toiseus, vieras aksentti tai vähintäänkin sen pelko tai häpeä. Matkoilla he kohtaavat epäluotettavuutta, epämukavia katseita ja apua, jota ei aina kannattaisi ottaa vastaan. Näistäkin naisista tai heidän taustoistaan voi päätellä jotain itäeurooppalaista tai ehkä suomalaista, mutta maita ja alkuperiä ei juurikaan paljasteta. Se onkin kiehtovaa ja tavallaan tarinat voisivat olla mistä ja kenestä tahansa. Samanlaisia matkustajia ja kohtaloita on maailma täynnä.
Sandu kirjoittaa tekstiä, jota on helppo ja mukava lukea. Samasta pidin hänen esikoisessaan, Valas nimeltä Goljat, joka ylsi Finlandia-ehdokkaaksi vuonna 2017. Teksti on kuitenkin samalla uskomattoman tiivistä ja tarkkaan harkittua. Sandu kirjoittaa vain sen, mikä on tarpeellista. Silti hän onnistuu luomaan tunnelmia, jotka poikkeavat toisistaan selvästi, kuin vaikkapa tämän teoksen kehystarina ja katkelmat kuudesta naisesta. Unenomaisen, maagista realismia muistuttavan kehyskertomuksen tyyli vaihtuu kuuden naisen realistiseen, suorastaan raa'an rehelliseen kerrontaan. Ja kuitenkin ne luovat kokonaisuuden, jossa osat täydentävät toisiaan kauniisti.
Vesileikeistä myös näissä blogeissa: Tuijata ja Kirja vieköön!
Ensimmäiseksi kiinnittyi huomio kirjan ihastuttavaan kanteen. Itse en ole Sandun kirjoja lukenut, mutta tämän perusteella voisin hyvinkin lukea. Aika paljon muuten tuntuu mahtuvan noinkin ohueen kirjaan.
VastaaPoistaPidin enemmän Valas nimeltä Goljatista, vaikka hienosti rakennettu oli tämäkin teos.
PoistaValas nimeltä Goljat houkutti aikoinaan, mutta jostain syystä se ei ole kävellyt vastaan luettavaksi. Ehkä pitäisi lukea sekä se että tämä. Kuulostaa nimittäin mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaSandu osaa kyllä kirjoittaa omanlaistaan tekstiä. Kannattaa lukea!
PoistaOlen vierastanut maagista realismia, mutta toisaalta se houkuttelisi kovasti - pois mukavuusalueelta! Ehkä Sandu hyppää nyt lukulistalle :)
VastaaPoistaKannattaa kokeilla. Minulle scifi on ollut vierasta, mutta olen nyt ihan tietoisesti lukenut - ja pitänyt useimmista!
PoistaMuistan, että kiinnostuin Sandun esikoisesta tosi paljon aikoinaan mutta se jäi lukematta. Tätä uutta selailin jo kirjastossa mutten viitsinyt lainata, kun tuntui että kirja on nykyiseen keskittymiskykyyni nähden kenties liian vaativa. Sandu on kuitenkin minulla tutustumislistalla. Hän tuntuu olevan erittäin persoonallinen kirjoittaja (ja ihanaa, etteivät nämä ole mitään tiiliskiviä!).
VastaaPoistaPersoonallisia teoksia molemmat ovat, se on totta. Ja minäkin pidän siitä, ettei näitä ole pilattu pituudella ;)
PoistaTuo havaintosi nukkumaanmenohetkestä kuulostaa mielenkiintoiselta! Itse en ole vielä Sandua lukenut, mutta tiivis kieli ja tuo, ettei lähtömaita paljasteta, tekevät teoksesta kiinnostavan.
VastaaPoistaSe oli kyllä erikoista, että kirjan maailman tuli uneen. En muista että sellaista olisi ennen tapahtunut.
PoistaAika mielenkiintoisen kuuloinen tarina! Goljat oli minulla lukulistalla silloin, mutta jäi väliin. Selvästikään tässä ei lyhyen sivumäärän kannata antaa hänätä, että olisi mikään "lyhyt välipala"...
VastaaPoistaTämä on sellainen teos, jonka voisi lukea toisenkin kerran. Pienet tarinat ja pätkät sisältävät enemmän kuin mitä ensimmäisellä kerralla pystyy sisäistämään.
PoistaEn ole lukenut Sandra, en edes Goljatia, vaikka usein olen harkinnut. Sandun kirjojen kannet muuten ovat todella onnistuneita, tai ainakin sellaisia, että ne herättävät heti oman mielenkiintoni. Maaginen realismi on sen sijaan minulle aina kysymysmerkki: joko pidän siitä suunnattomasti tai sitten en osaa eläytyä ollenkaan.
VastaaPoistaTässä maaginen realismi on vain hitunen ripaus, jos sitäkään. Lähinnä siinä, miten tekstiä tulkitsee!
Poista