Katja Kärjen esikoisromaani vuodelta 2019, Jumalan huone, sai paljon kehuja, ja minäkin ylistin sen rohkeaa otetta, monipuolista kieltä ja vereviä naisia. Naisten romaani on myös Eeled, mutta tyyliltään ja tarinaltaan hyvin erilainen. Onnea jälleen Katjalle erinomaisesta teoksesta!
Nuori Kristiina rakastuu rastatukkaiseenTorvaldiin, eksoottiseen capoeiraan ja vapauteen kaukana pohjoisesta. Vapaa rakkaus, epäsovinnaiset suhteet ja lämmin fyysisyys kiehtovat ja pian Kristiinalla on perhe, jota hän ei ollut suunnitellut. Realiteetit ja näkemyserot rikkovat vähitellen Auringontalon idylliä, jossa viljellään omaa pihaa, nukutetaan patjoilla yhteisiä lapsia ja juodaan viiniä pimenevissä illoissa. Kristiina ei tunne itsessään sitä aurinkoa, jonka Torvald hänessä näkee. Kaunisraajainen, kiharatukkainen Bambi olisi miehelle varmempi valinta, mutta pystyykö mies rakastamaan oikeasti ketään, ja ketä Kristiina itse lopulta rakastaa?
Koppasin lapsen syliini, hän ei tehnyt vastarintaa, vaan takertui minuun, kietoi pienet kätensä kaulaani, kuristi niin, että melkein tukehduin. Kylmä särki jalkateriä. Se ei haitannut, nyt kun hän oli siinä.
Mitä pidempään Kristiina asuu Auringontalossa, sitä vahvemmin hänen mielessään kulkevat lapsuuden lappi, äiti ja pappa, juoppo kala-Maija, suomen kieli ja pohjoisen talvi. Millainen hänen oma äitinsä olikaan, näkeekö hän äitinsä peilistä nyt kun hänellä on oma lapsi ja vastuut painavat silmäluomia. Miten ikääntyvä pappa pärjää? Vuosikymmeniä myöhemmin Kristiina palaa Auringontaloon ja vaikka siellä vilahtaa kauniin Bambin haamu, hänen on vaikea sijoittaa itseään sinne enää.
Kristiinan tarinan lomaan Katja on pujotellut tarinan Eeledistä, mustatukkaisesta porotytöstä, tämän epätoivoisesta rakkaudesta ja vaimon asemasta Lapin ankarissa olosuhteissa. Eeledin utuinen, surumielinen tarina ammentaa luonnosta, luonnon ehdoilla elävistä kansoista ja pohjoisen perinteistä. Vaikka Eeled eli kauan sitten, Kristiinan sisällä on jotain samaa.
Metsän tumma laita piirtyy vaalenevaa aamutaivasta vasten, ja ilma siipien alla on kylmää, kun hahmo erkanee yöstä. Se laskeutuu lähimmälle oksalle ja rääkäisee. Se haistaa raadon, haistaa ruuan ja tuntee lämpimän poltteen linnunrintansa alla, sillä aina nälkä, aina vilu.
Katja Kärjen romaani on kertomus rakkaudesta, omistautumisesta ja sydänsuruista. Se on hyvin väkevästi myös kertomus äitiydestä, äidin rakkaudesta ja vanhemmuuden vaikeudesta. Jos minulle olisi kuvailtu Auringontalon hippihenkistä elämää, olisin saattanut suhtautua romaaniin epäluuloisesti, mutta romaani onkin loppujen lopuksi jotain muuta, ja Auringontalo vain romanttisen kuuloinen kehys syvästi inhimillisille tunteille, kuten häpeä ja epävarmuus. Kristiinan rakkaus, himo ja suru, lopulta myös viha, ovat henkistä kasvua kohti vahvuutta ja itsensä löytämistä.
Ehdottomasti kauneimpia yksityiskohtia romaanissa ovat sen fyysisyys, esimerkiksi tanssissa, jota romaanin alussa on paljon, kosketuksessa, äidin väsymyksessä tai vaikkapa lapsen riemussa ja hilpeässä liikkeessä. Katja kuvaa ruumiillisuutta uskomattoman taitavalla tavalla ja niinpä kieli on tässäkin romaanissa yksi vahvimmista puolista.
Väkeviä ovat myös lyhyet katkelmat Eeledistä, mutta ne ovat myös hieman kaukaisempia ja jäivät minulle Kristiinaa etäisemmiksi. Vaikka en niistä saanut niin paljon irti, ne toivat kokonaisuuteen hyvällä tavalla syvyyttä ja rosoisuutta. Siinä missä Jumalan huone on vahvasti omakohtainen ja paikallisempi, Eeledin naiset ovat universaalimpia. Romaanista ei oikein pysty tarkasti päättelemään aikatasoja, muttei se ole tarpeenkaan. Lähtökohtina on varmastikin ollut Katjan nykyinen asuinseutu, sen tarinat ja ihmiset, mutta myös äitiys ja - tämän luin kirjan esittelytekstistä - eräs uni!
Myös blogi Kirjojen kuisketta esittelee Eeledin. Toivon kovasti, että kirja saa runsaasti lukijoita heti kun se ilmestyy parin viikon päästä. Helmetin lukuhaasteessa tämä menee kohtaan 9: Kirjailijan etu- ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella.
En uskaltanut kuin vähän silmäillä koska odotan omaa ennakkokappalettani. Minulla on aika isot odotukset tälle, kun luin Kirjojen kuisketta-blogin jutun. :)
VastaaPoistaMinulla oli isot odotukset, koska Jumalan huone oli niin vaikuttava :)
PoistaJumalan huone oli upeaa tekstiä, mutta en tykkää kyseisestä uskonnosta ja tässä kirjassa se ahdisti minua, sillä olen kotoisin paikkakunnalta, jossa lestadiolaisuus kukoisti/ahdisti.
VastaaPoistaMinullakin on siitä aika ahdistavia muistoja, mutta romaanien avulla asioita on hyvä käsitellä.
Poista