Elly Griffithsin dekkarit ovat olleet melko hyvin esillä kirjakaupoissa viime aikoina ja kieltämättä ne ovat kutkuttaneet minunkin uteliaisuuttani - dekkarien ystävä kun olen. Leena Lumin postaus Risteyskohdista olikin sitten se viimeinen pisara. Kirja oli ihan pakko laittaa varaukseen. Kun tällä viikolla sain teoksen kirjastosta, se osui ihan täydelliseen saumaan. Edellinen kirja jumittaa ja kaipasin työpäivien väliin jotain toimivampaa.
Ruth Galloway, joka ymmärtääkseni jatkaa tutkimuksia poliisin apuna muissakin Griffithsin kirjoissa, on arkeologi ja yliopiston tutkija. Romaani sijoittuu Itä-Englannin marskimaille, hiekan ja suon sekaiselle vuorovesialueelle, jonka kupeessa Ruth asuu pienessä mökissään. Vaikeakulkuinen alue osaa olla vaarallinen, joten mikäpä sen parempi miljöö haudatuille ruumiille ja vuosi(satoj)a vanhoille mysteereille. Veden, taivaan ja maan maaginen yhdistelmä on vetänyt aina puoleensa druideja ja muinaisia rituaaleja, joten on vain luonnollista, että suossa hyvin säilyneitä ruumiita löytyy yhä.
Miten Norfolkin rannikkoon liittyy kymmenen vuotta sitten kadonnut pikkutyttö? Entäpä uskontoa, runoutta ja uhkauksia uhkuvat kirjeet, joita rikoskomisario Harry Nelson on saanut tytön katoamisesta lähtien. Tutkimukset nytkähtävät uudelleen liikkeelle, kun toinenkin tyttö katoaa ja Ruth löytää marskimailta tutkittavaa. Muinainen paalukehä ja pengertie herättävät voimakkaita reaktioita muissakin kuin Ruthissa, jonka rooli poliisin apuna alkaa muuttua vaaralliseksi. Kehen hän voi luottaa?
Risteyskohdissa on paljon kiehtovia elementtejä. Rakastan arkeologiaa, ihanaa että se on valjastettu osaksi hyvää dekkarisarjaa. Luonto ympärillä on karua, mutta sopii hirveän hyvin dekkareihin. Samaan tapaan kuin vaikkapa Öölantiin sijoittuvissa Johan Theorinin jännäreissä. Romaanin päähenkilötkin tuntuvat miellyttäviltä ja heistä riittää varmasti luonnetta jatko-osiinkin. Poliisityön ja mysteerien ohella dekkarissa käydään läpi tietysti myös Ruthin henkilökohtaista elämää. Englantilaiseen tapaan hahmot ovat ihanan tavallisia. Ensialkuun alkoi kuitenkin hieman harmittaa, kun Griffiths kuvaa päähenkilöään Ruth Gallowayta tukevaksi, neljääkymmentä lähestyväksi naiseksi, jonka sinkkuus ja lapsettomuus - jotka siis ovat naisen oma valinta - aiheuttavat lähipiirissä reaktioita, joita ei tähän päivään oikein enää kaipaisi. Hyväntahtoista toki, mutta hieman ärsyttävää - ne reaktiot siis, ei todellakaan Ruth itse. No, onneksi siihen ei jääty vellomaan vaan mentiin reippaasti kohti jännitystä. Näitä luen varmasti jatkossa enemmänkin!
Kirjasta lisää myös näissä blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Lumiomena, Yöpöydän kirjat ja Lukuneuvoja. Kuittaan tällä Helmetin haasteessa kohdan 3: Kirja aloittaa sarjan, ja Goodreadsin haasteessa kohdan 35: A book featuring a murder.
Kuulostaa hyvältä! Kunnon brittidekkari on aina paikallaan!
VastaaPoistaMiten ne osaakin! :)
Poista