Sally Salminen: Katrina

Sally Salminen 1936. Ruotsinkielinen alkuteos Katrina. Suomentanut Juha Hurme. Teos 2018. 448 sivua.

1930-luvulla Yhdysvaltoihin piiaksi lähtenyt Sally Salminen kirjoitti romaanin, jota ehdotettiin jopa Nobel-palkinnon saajaksi vuonna 1939. Palkintoa ei tullut ja romaani unohdettiin. Jostain syystä suom(enruots)alaiset kriitikot eivät sitä ylistäneet silloin, mutta nyt, 80 vuotta myöhemmin, Salmisesta on tekeillä elämäkerta ja Katrina on suomennettu uudestaan. Potkua myyntiin tuovat toivottavasti positiiviset arviot ja muut lehtijutut sekä se, että suomennoksen on laatinut tuore Finlandia-voittaja Juha Hurme.

Nuori Katrina on ehtinyt jo hurmata monen miehen Pohjanmaalla, kun hän tapaa elämäniloisen Johanin, merimiehen Ahvenanmaalta. Johanin suuri suu vie tytön mukanaan, mutta saaristossa ei olekaan vastassa sitä mitä mies oli maalaillut puheissaan. Mies palaa merille ja nuori vaimo jää yksin harmaaseen, likaiseen tölliin. Järkyttynyt Katrina pääsee kuitenkin jaloilleen ja saa töitä saaren vauraiden kapteenien taloista. Ylpeys ei anna myöten, Katrina ei koskaan kirjoita kotiinsa eikä kukaan saa tietää siitä raskaasta elämästä, johon tämä suoraselkäinen, kaunis nainen huijattiin.

Mutta ei, hän ei ollut vielä sujut elämän kanssa. Hänen täytyi jatkaa taistelua ja pyrkiä eteenpäin.

Katrina on paitsi topakka ja aikaansaava työntekijä, myös määrätietoinen vaimo ja niinpä kahden hyvin erilaisen ihmisen avioliitossa kasvaa vähitellen myös rakkaus ja kumppanuus. Johan on kesät merillä, kun Katrina kasvattaa lapsia ja tekee kaikkensa perheen leivän eteen. Vuosien mittaan miehensä vuoksi pilkattu nainen alkaa saada myös arvostusta osakseen, vaikkeivat pahat juorut koskaan ole kaukana. Katrina on köyhä torppari, mutta uskaltaa pitää puoliaan ja vaatia omansa. Lapset ovat hänelle rakkaita ja heidän kauttaan Katrina elää, harmaa tönö vahvistuu vähitellen ja elämä näyttää hyvätkin puolensa, kunnes lapset lentävät pesästä ja päivä taittuu iltaan.

Katrina tiesi omakohtaisesti, että surun kovasta, katkerasta maaperästä saattoi kohota harvinaisen kauniita kukkia. Omenapuut saattoivat kasvaa jopa paljaalla kalliolla.

Saaristolaisromaani 1800- ja 1900-lukujen taitteesta rakentuu nimihahmonsa ympärille, mutta kuvaa kauniin realistisesti köyhän ihmisen työntäyteistä elämää ylipäätään aikana jolloin torpparin sana ei paljon painanut. Katrinan lapset ovat tarinassa tietysti isossa roolissa, kukin omalla luonteellaan, välillä isänsä lailla maailman merillä, välillä kotikylänsä tiloilla renkinä tai äitinsä apuna. Köyhistä oloista eivät kaikki pääse ponnistamaan, mutta Katrinan lapset, etenkin vakavamielinen Einar kohoaa vähitellen kapteeniksi asti. Lapsissa näkyvät niin heikon Johanin kuin ahkeran Katrinankin piirteet.

Katrina on vahva työläisromaani, jossa huokuu luokkatietoisuus ja feminismikin. Hurmeen suomennosta on huikean mukava lukea, joten uskon että teos on todellakin ollut palkintoehdokkuuksiensa mittainen. Olisi edelleenkin! Katrina on tavallaan hyvin arkinen aikalaiskuvaus, mutta kerronta on niin mukaansatempaavaa ja taitavaa, että lukeminen on yhtä juhlaa. Parasta antia ovat Katrinan suhde lapsiinsa, joka kantaa äidin mukana läpi romaanin, yksityiskohtaiset kuvaukset arjesta sekä karun kaunis, armoton saaristolaisluonto. Läpi kertomuksen kantaa yllättäen myös rakkaus Johaniin ja suhteeseen, jolle kaikki alkuun nauroivat.

Toivon kovasti että suomalaiset viimeistään nyt löytävät tämän kirjallisen helmen. Kiitos lukupiiriini, että saimme tämän luettavaksemme! Kiitos myös kustantajalle arvostelukappaleesta! Lue lisää blogeista Kirjakko ruispellossa ja Tuijata. Haasteissa tämä sopii kohtiin 10: Ystävän sinulle valitsema kirja (Helmet) sekä 42: A book that takes place on, in, or underwater (Goodreads).