Haahtelan kolmastoista teos on osa pienoisromaanien trilogiaa, joissa etsitään totuutta ja mielenrauhaa. Trilogian aikaisemmat osat ovat Adèlen kysymys ja Hengittämisen taito.
Jaakobin portaissa minäkertoja lentää Jerusalemiin, jossa hänen veljensä yllättäen on. Veli on otettu potilaaksi psykiatriseen sairaalaan, sillä hän kärsii Jerusalemin syndroomasta. Hän on kuitenkin jo pääsemässä sieltä pian pois, jos vain mies tulee saattajaksi.
Jerusalemissa kertojamies kulkee vanhankaupungin kaduilla ja muistelee lapsuuttaan Helsingissä, isän rakentamaa kajuuttaa ja äidin kuolemaa. Kujat vievät häntä lumisateessa epätodellisiin kohtaamisiin ja hetkiin, kohti Jaakobin portaita, joista hänen isoisänsä on piirtänyt merkintöjä Jerusalemin karttaan. Onko portaita oikeasti olemassa vuosisatojen ja kaupungin kerrosten alla? Veli pääsee osastolta kotiin, mutta ennen sitä mies joutuu kyseenalaistamaan oman mielenterveytensä, sillä syvällä muistoissa on jotain, mikä pyrkii pintaan juuri Jerusalemissa.
Tästä teoksesta on vaikea kirjoittaa, sillä se on enemmän tunnelmia kuin tapahtumia. Mieleen jäävät ruoat, joita mies ostaa kadunkulmilta, naapurin taito kuunnella, perhe jonka sohvalle päätyy appelsiinilaatikon levittyä kadulle, tai rauhoittava lääkäri Elisheva. Haahtela osaa muotoilla isoja ajatuksia lyhyiksi, kauniiksi lauseiksi, joita tekee mieli jäädä makustelemaan. Niiden kautta saattaa löytää jotain itsestäänkin.
Lyhyestä teoksesta lyhyt postaus. Helmetin lukuhaasteessa sijoitan sen kohtaan 32: Kirjan voi lukea kerralla alusta loppuun. Goodreadsin haasteessa se sopii kohtaan 34: A novella. Kirjasta myös blogeissa Kirsin Book Club ja Tuijata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti