Kun sanoja rakastava kielitieteilijä kirjoittaa sanoista, hän ei pureudu pelkästään niiden etymologiaan tai merkityksiin, vaan laajentaa katsauksensa koskemaan maailmankatsomuksia, historiaa, kulttuuria, luontoa, ihmiskunnan muutoksia - elämää. Yksi sana on kokonainen maailma.
Pohdin koko ajan, miten ihmiset käyttävät sanoja kertoakseen jotain itsestään ja maailmasta tai käyttääkseen valtaa suhteessa toisiinsa. Samalla kuuntelen ja luen, miten sanat luovat maailman, jonka ajattelemme olevan jo olemassa.
Saarikivi on valinnut teokseensa sanoja, jotka ovat tuttuja monissa tuntemissamme kielissä, kuten kahvi, tai niin harmaan arkisia ja pysyviä, ettei niitä edes ajattele, kuten kivi. Osa sanoista on vanhaa suomalais-ugrilaista perua, osa on tuoreempia lainasanoja, ja sitten on niitä, joiden alkuperästä ole mitään varmuutta, kuten suomi.
Välillä kirjoittaja-tutkija intoutuu kertomaan myös itsestään ja suhteestaan ilmiöön, josta sana kertoo, kuten nimi. Teos onkin paikoin suorastaan intiimi, niin itseään lähellä Saarikivi pysyttelee sanoista kertoessaan. Lukija saa tietää hänen ihmissuhteistaan, työurastaan ja arvoistaan. Hänen lukuisat matkansa Venäjän alueen suomalaissukuisten kansojen kielten ja kulttuurin pariin näkyy hyvin, ja on mielestäni raikas tuulahdus verrattuna angloamerikkalaisen kulttuurin keskeisyyteen elämässämme.
Tämän kirjan eräs läpikantava ajatus on maailman nopea modernisaatio ja siihen liittyvä elämäntavan ja käsitteiden muutos. Samalla muistot aikaisemmista elämäntavoista ja entisajan ihmisistä säilyvät kielessä, jos osaa lukea sanoista niiden historiaa.
Populääritieteellinen teos nojaa vahvaan kielitieteelliseen tutkimukseen, joihin Saarikivi usein viittaa, ja keskeisimmät lähteet on listattu heti teoksen alkuun. Moni sana kaipaa kuitenkin vielä lisätutkimusta ja Saarikivi myöntää usein, ettei etymologisia yksityiskohtia aina tiedetä, tai ainakaan hän ei tiedä. Luvut ovatkin mukavan pohdiskelevia, ajatukset poukkoilevia ja esimerkit mielenkiintoisia. Välillä kirjailija-tieteilijä haluaa avata lukijansa maailmankuvaa, välillä hänen esimerkkinsä saavat hymyn huulille, kuten luvussa Ruotsi.
---saman soutuseuran, aikansa vapaamuurarijärjestön, nimitys on kelvannut niin ruotsalaisten, suomalaisten kuin venäläisten nimitykseksi, toden totta kertoo menneisyyden monikansallisuudesta, kapitalismin ja globalisaation verisistä alkuaskelista, sekä tietenkin kansainvälisen rikollisuuden pitkistä juurista.
Rakkaat sanat on ihanan vetävää luettavaa ja uskon että siitä nauttii kuka tahansa lukija. Minulle, kielestä kiinnostuneelle, se osoittautuu niin rakkaaksi, että harkitsen vakavasti kirjan ostamista omakseni. Sanojen ihminen, äiti, höhlä, työ, totuus tai vaikkapa Tampere pariin olisi kiva palata vielä joskus, tarkistaa taustoja ja pohtia mihin suuntaan niiden merkitys muuttuu ajan myötä.
Kirjasta myös blogissa Kirjat kertovat. Lue myös mitä kirjoitin Saarikiven aikaisemmasta kirjasta Suomen kieli ja mieli. Kielestä kiinnostuneelle kiehtovaa luettavaa on myös Lotta Jalavan ja Ville Enorannan Sana sanasta -teos. Helmetin lukuhaasteessa tämä menee kohtaan 11: Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi. Pohjoisessa lukuhaasteessa tämä sopii kohtaan 23: Nykyiseen tai entiseen kotiseutuusi liittyvä teos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti