Luettuani Isomäen ehkä kuuluisimman teoksen Sarasvatin Hiekkaa (2011), en voinut olla lukematta Jumalan pikkusormea (2009) ja Con ritiä (2012). Kurganin varjoissa Isomäki jatkaa tyylilleen uskollisena. Ekotrilleri on samalla tavalla elokuvamaisen vauhdikas ja viihdyttävä kuin edeltäjänsäkin. Isomäki yhdistelee dekkarimaista jännitystä ja juonenkäänteitä ajankohtaisiin ympäristökysymyksiin, eivätkä romantiikka ja aarteenetsintä ole silti yhtään sivuroolissa.
Kurganin varjoissa saa aimo annoksen yksityiskohtaista tietoa luonnosta, ihmisen tekojen ja luonnonkatastrofien syy-seuraussuhteista, kulttuureista ja jopa kielihistoriasta. Sijoittamalla tarinan lähitulevaisuuteen Isomäki pystyy luomaan kuvaa siitä, mihin tekomme väistämättä johtavat. Kuten aikaisemmissakin teoksissa, lukija tietää, että katastrofi on väistämätön. Kirjailijan tutkijatausta tekee tieteellisten yksityiskohtien kuvauksesta vakuuttavaa, ja luonnontieteelliset ilmiöt ovat jopa pelottavan ajankohtaisia.
Katastrofista huolimatta teos päättyy positiiviseen uteliaisuuteen, eikä Isomäen tapa kertoa hirvittävästä tulevaisuudesta ole lainkaan saarnaava. Teksti imaisee mukaansa jopa niin että se on pakko lukea kerralla, vaikka itse juoni ja ihmissuhdekuviot ovat hyvinkin ennalta-arvattavia. Kuittaan tällä teoksella HelMetin lukuhaasteen kohdan 8 (tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle). (Kuva kustantajan.)
Sarasvatin hiekkaa sai mieleni sekaisin vuodeksi. Uskaltaisinkohan lukemaan muita Isomäen kirjoja?
VastaaPoistaCon ritissa ei muistaakseni ole ihan samanlaista maailmanlopun meininkiä. Jännitys syntyy muuten vaan luonnonvoimista ja seikkailusta. Ehkä se sopisi sulle paremmin!
VastaaPoista